Kaupungintalo
Chupinazon parveke barokkijulkisivussa vuodelta 1752, jossa on kolme klassista pylväsjärjestelmää päällekkäin. Ja täällä lauletaan 14. päivän keskiyöllä ”Pobre de mí”.

Kahdeksansataaviisikymmentä metriä, kaksi minuuttia ja vuoden odotus. Mitä tapahtuu kunakin päivänä heinäkuun 6. ja 14. päivän välillä, ja miksi juhlaa vietettiin alun perin lokakuussa.
🎧 Reitillä Härkäjuoksu, San Fermín ja Plaza del CastilloSanfermines-juhlat ovat yhdeksän päivää, eivät yksi juoksu. Mutta juoksu on se, mikä ne selittää: kahdeksansataaviisikymmentä metriä, jotka juostaan kahdessa tai kolmessa minuutissa ja joita kaupunki odottaa kokonaisen vuoden. Tämä opas kertoo, miten kaikki toimii, osuus osuudelta ja päivä päivältä.
Kaikki alkaa heinäkuun 6. päivän keskipäivällä Casa Consistorial -kaupungintalon parvekkeelta: raketti räjähtää, kun ihmismeri karjuu alhaalla kaulaliinat ylös nostettuina. Sana tulee sanasta ”chupín”, joka on raketin kansanomainen nimi.
Huuto on kaksikielinen kuten kaupunkikin: ”Pamploneses, pamplonesas, ¡Viva San Fermín!, Iruindarrak, iruindarrok, gora San Fermin!” – eläköön San Fermín, ensin espanjaksi ja sitten baskiksi. Ja sillä hetkellä kymmenettuhannet punaiset kaulaliinat, joita siihen asti on pidetty ranteeseen sidottuina, nousevat kaulaan kaikki yhtä aikaa.
Pyhimys asuu San Lorenzo -kirkossa, kahdeksankulmaisessa barokkikappelissa, joka rakennettiin vuosien 1696 ja 1717 välillä yksinomaan häntä varjelemaan. Joka 7. heinäkuuta hänet kannetaan olkapäillä kulkueessa calle Mayor -katua pitkin.
Ja yllättävä tieto: pyhimyksen juhlapäivä osui 10. lokakuuta, sateen ja kylmän aikaan, kun taas karjamarkkinat ja härkätaistelut pidettiin kesällä. Vuonna 1591 kaupunki päätti yhdistää kaiken ja siirtää juhlan 7. heinäkuuta hyvän sään vuoksi. Tuo puhtaasti käytännöllinen muutos keksi Sanfermines-juhlat.
Chupinazon parveke barokkijulkisivussa vuodelta 1752, jossa on kolme klassista pylväsjärjestelmää päällekkäin. Ja täällä lauletaan 14. päivän keskiyöllä ”Pobre de mí”.
Täällä asuu pyhimys, kahdeksankulmaisessa kappelissa, joka rakennettiin vain häntä varten. Täältä lähtee 7. heinäkuuta kulkue, ja härkäjuoksu alkaa muutaman minuutin päässä, cuesta de Santo Domingo -rinteellä.
Lataa sovellus ja löydä Pamplona offline-tilassa, milloin haluat. Kävele reitti Härkäjuoksu, San Fermín ja Plaza del Castillo paikallinen opas korvassasi.
Lue lisää Viavoysta →Juoksu alkaa cuesta de Santo Domingo -rinteeltä. Tasan kahdeksalta paukahtaa raketti, portti avautuu ja kuusi härkää sekä niitä ohjaavat johtohärät syöksyvät ylämäkeen. Toinen raketti ilmoittaa, ettei yksikään eläin ole jäänyt jälkeen, mikä olisi kaikkein vaarallisin tilanne.
Tämä ensimmäinen osuus on vaikeimpia: lähes kolmesataa metriä mäkeä, joka työntää eteenpäin, maa on liukas, ja härät tulevat yhdessä ja vielä voimissaan. Kokeneet juoksijat tiivistävät sen näin: täällä härän edellä ei juosta, vaan siitä selvitään.
Seuraavaksi tulevat kaupungintalon aukio ja Mercaderesin mutka, jyrkkä käännös oikealle, jossa härät luisuvat ja kaatuvat usein aitaa vasten. Se on reitin kuvatuin kohta ja yksi arvaamattomimmista.
Sen jälkeen Estafeta-katu: kolmesataa metriä suoraa ilman mutkaa, johon piiloutua. Monelle juoksijalle tämä on se oikea härkäjuoksu, osuus, jolla tehdään vaikein asia: ei paeta, vaan asetutaan härän eteen ja juostaan sen rinnalla muutaman metrin ajan askeleet sen tahtiin sovittaen.
Ja loppu: Telefónican osuus, äkisti kapeneva callejón – jossa juoksijoista syntyy kasoja – ja sisäänkäynti härkätaisteluareenan kentälle. Kaikkiaan noin kahdeksansataaviisikymmentä metriä ja kaksi tai kolme minuuttia.
Juokseminen on ilmaista eikä siihen tarvitse ilmoittautua, mutta säännöt ovat olemassa ja niiden rikkomisesta sakotetaan: on oltava täysi-ikäinen, ei saa olla humalassa, ei saa juosta vastakkaiseen suuntaan, ei saa kantaa reppuja eikä nyyttejä eikä saa ottaa kuvia tai videoita juostessa. Poliisi poistaa reitiltä sääntöjä noudattamattomat ennen raketin laukaisua.
Valkoinen ja punainen eivät ole peräisin keskiajalta: asu yleistyi 1900-luvun kolmekymmentäluvulla, kun ensimmäiset peñas, juhlaseurat, omaksuivat sen ja koko kaupunki matki ajatusta. Perinne lisää, että punainen muistuttaa pyhän Fermínin marttyyrikuolemasta: hänet mestattiin.
Naiset ovat saaneet juosta ilman rajoituksia vuodesta 1974: siihen vuoteen asti kunnallinen järjestyssääntö kielsi sen nimenomaisesti. Siksi Härkäjuoksun muistomerkissä ei ole yhdeksästätoista hahmosta yhtäkään naista.
Lähes kukaan ei tunne encierrilloa: edellisenä iltana härät siirretään hiljaisuudessa ja pimeässä Corrales del Gas -karsinoista Santo Domingo -karsinoihin ilman huutavaa yleisöä ja tyhjiä katuja pitkin. Se on härkäjuoksun täydellinen vastakohta.
Eikä juhla pääty juoksuun: iltapäivisin samalla areenalla on härkätaisteluja – kahdeksalta juokseva härkä on sama, joka taistelee myöhemmin –, aamuisin gigantes y cabezudos eli jättiläis- ja isopäähahmot, koko päivän peñas ja charangas eli puhallinsoittokunnat, sekä Riau-Riau, kaikista tilaisuuksista kiistellyin ja useimmin peruttu.
Täältä kaikki alkaa: tasan kahdeksalta paukahtaa raketti ja portti avautuu. Lähes kolmesataa metriä rinnettä, härät yhdessä ja vielä voimissaan.
Tähän härkäjuoksu päättyy. Yksi maailman suurimmista paikkamäärältään: kaksikymmentätuhatta ihmistä kaupungissa, jossa on kaksisataatuhatta asukasta. Vieressä Hemingwayn rintakuva.
Heinäkuun 6. ja 14. päivän välillä, aina samoina päivinä. Ne alkavat chupinazolla 6. päivän keskipäivällä kaupungintalon parvekkeelta ja päättyvät 14. päivän keskiyöllä, kun samalla aukiolla lauletaan kynttilöiden valossa ”Pobre de mí”. Härkäjuoksu juostaan joka aamu kahdeksalta 7. ja 14. päivän välillä.
Kahdesta kolmeen minuuttia. Matkaa on noin kahdeksansataaviisikymmentä metriä cuesta de Santo Domingo -rinteen portilta härkätaisteluareenan kentälle. Vähemmän aikaa kuin tämän oppaan lukemiseen kuluu, ja sitä kaupunki odottaa kokonaisen vuoden.
Cuesta de Santo Domingo -rinne alussa, koska siinä on lähes kolmesataa metriä mäkeä, joka työntää eteenpäin, maa on liukas, ja härät tulevat yhdessä ja vielä voimissaan. Ja Mercaderesin mutka, jossa härät luisuvat ja kaatuvat usein aitaa vasten. Myös loppupään callejón, koska siellä juoksijoista syntyy kasoja.
Voi, se on ilmaista eikä siihen tarvitse ilmoittautua, mutta säännöistä sakotetaan: on oltava täysi-ikäinen, ei saa olla humalassa, ei saa juosta vastakkaiseen suuntaan, ei saa kantaa reppuja eikä nyyttejä eikä saa ottaa kuvia tai videoita, kun juokset. Poliisi poistaa reitiltä sääntöjä noudattamattomat ennen kuin raketti paukahtaa.
Se ei ole virallinen univormu eikä peräisin keskiajalta: asu yleistyi 1900-luvun kolmekymmentäluvulla, kun ensimmäiset peñas, juhlaseurat, omaksuivat valkoisen asun punaisen vyön ja kaulaliinan kanssa ja koko kaupunki matki ajatusta. Perinne lisää, että punainen muistuttaa pyhän Fermínin marttyyrikuolemasta: hänet mestattiin.
Vuodesta 1974, jolloin kumottiin kunnallinen järjestyssääntö, joka sen nimenomaisesti kielsi. Siitä lähtien he ovat juosseet ilman rajoituksia, vaikka ovat yhä vähemmistö. Siksi Härkäjuoksun muistomerkissä ei ole yhdeksästätoista luonnollisen kokoisesta hahmosta yhtäkään naista: veistos kuvaa myös aikakautta.
Härkien siirto kunkin härkäjuoksun edellisenä iltana Corrales del Gas -karsinoista Santo Domingo -karsinoihin. Se tehdään hiljaisuudessa, lähes pimeässä, ilman huutavaa yleisöä ja tyhjiä katuja pitkin: se on härkäjuoksun täydellinen vastakohta, ja hyvin harva ulkopaikkakuntalainen tietää siitä.
Koska kaupunki muutti sen vuonna 1591 sään vuoksi. Pyhän Fermínin juhlapäivä osui 10. lokakuuta, sateen ja kylmän aikaan, kun taas karjamarkkinat ja härkätaistelut pidettiin kesällä. Päätettiin yhdistää kaikki 7. heinäkuuta, ja tuo puhtaasti käytännöllinen siirto keksi tahattomasti Sanfermines-juhlat.
Lataa Viavoy ja kävele Pamplona offline-tilassa, milloin haluat.

Jatka lukemista



