Salamanca 2 päivässä: sammakko, astronautti ja joki
Ensimmäisenä päivänä yliopisto ja katedraalit, toisena luostarit ja palatsit, ja auringonlaskun aikaan laskeudut Tormesille. Mukana kaksi asiaa, jotka sinun on etsittävä, ja tarkka kellonaika kultaiselle kivelle.
Salamanca on pieni ja täysin tasainen kaupunki, ja sen monumenttitiheyttä neliömetriä kohden on Espanjassa vaikea ylittää. Kaksi päivää riittää reilusti, ja ainoa järjestämisperuste, jolla on merkitystä, on valo: Villamayorin kivi, josta kaikki on rakennettu, muuttuu täysin kellonajan mukaan, ja keskipäivällä se latistuu ja julkisivujen kohokuviot katoavat.
Villamayorin kivi on louhoksesta tullessaan pehmeää – juuri se teki plateresko-tyylin yksityiskohdat mahdollisiksi – ja kovettuu ilmassa, jolloin sen pintaan muodostuu rautaoksidikuori. Tämä oksidi antaa kivelle sen kultaisen värin.
Päivä 1, aamulla: Plaza Mayor ja yliopisto
Ja ensimmäinen asia, joka sinun on etsittävä.
Aloita Plaza Mayor -aukiolta, jota pidetään Espanjan kauneimpana ja jonka vaikutus syntyy toistosta: kahdeksankymmentäkahdeksan identtistä kaarta, kolme parvekekerrosta samassa rytmissä ja kaikki samaa kiveä. Se rakennettiin vuosien 1729 ja 1755 välillä, eikä se ollut kävelypaikka: se oli härkätaisteluareena, ja siksi se on suljettu.
Katso kaarten yläpuolella olevia medaljonkeja, joissa on kuninkaiden ja historiallisten henkilöiden rintakuvia. Sarjaa on täydennetty vuosisatojen ajan, osa paikoista on jätetty tarkoituksella tyhjiksi, ja joitakin on poistettu poliittisista syistä: se on varsin uskollinen mittari sille, miten Espanja on muuttunut.
Laskeudu sitten Rúa Mayor -katua pitkin Patio de Escuelas -aukiolle, ja siellä odottaa pakollinen etsintä. Yliopiston plateresko-julkisivussa, alakerroksen oikeanpuoleisessa pilasterissa, istuu pikkuruinen sammakko pääkallon päällä. Sitä on vaikea löytää ilman apua, ja perimätiedon mukaan lukuvuoden läpäisee vain se, joka löytää sen omin avuin.
Sen todellinen merkitys on vähemmän ystävällinen: sammakko ja pääkallo olivat himon ja kuoleman symboleja, nuorille opiskelijoille osoitettu moraalinen varoitus. Sisällä Fray Luis de León -luentosalissa ovat yhä selkänojattomat pitkät penkit, sukupolvien kuluttamina, täsmälleen sellaisina kuin ne olivat.
Se ei ole neliön muotoinen: mikään sivu ei ole saman mittainen eikä mikään kulma suora, koska aukio piti sovittaa olemassa olevaan katuverkkoon. Julkisivujen yhtenäisyys kätkee sen täysin. Illan hämärtyessä, kun valaistus syttyy, kultainen kivi muuttuu lähes oranssiksi.
Kivinen alttaritaulu, joka ei jäsennä ovia vaan kuvia: alhaalla katoliset hallitsijat ja kreikankielinen kirjoitus, keskellä keisarillinen vaakuna, ylhäällä paavi. Yliopisto asettui näiden kolmen suojeluksen alle ja kirjoitti sen oveensa.
Alfonso IX:n vuonna 1218 perustama, Espanjan vanhin yhä toimiva yliopisto. Täällä Salamancan koulukunta – Vitoria, Suárez – muotoili kansainvälisen oikeuden perustan Amerikan valloitusta koskeneen väittelyn aikana. Biblioteca Antiguaa eli Vanhaa kirjastoa voi katsella ovelta.
Ylitä Patio de Escuelas -aukio ja mene Escuelas Menores -rakennukseen, jonka melkein kaikki ohittavat, vaikka se sisältyy samaan lippuun. Siellä on Salamancan taivas, Fernando Gallegon fresko, joka kuvasi taivaankantta tähdistöineen ja eläinratoineen. Siitä on säilynyt vain kolmannes.
Kahden minuutin päässä ovat katedraalit, monikossa: ne ovat kaksi kokonaista eri aikakausien rakennusta, kiinni toisissaan ja yhteistä seinää jakaen, ja niihin on yksi sisäänkäynti. Uusi katedraali aloitettiin vuonna 1513 ja valmistui vuonna 1733, eli se on goottilainen aikana, jolloin renessanssi oli vallinnut Italiassa jo lähes vuosisadan – ja tietoisesta päätöksestä.
Sen Puerta de Ramos -portin arkivoltissa on toinen asia, joka sinun on etsittävä: avaruuspukuinen astronautti ja sen lähellä jäätelöä syövä lohikäärme. Ne veisti kivenveistäjä Miguel Romero vuoden 1992 restauroinnissa noudattaen kiltaperinnettä, jonka mukaan työ signeerataan nykyaikaisella aiheella.
Laskeudu sitten Vanhaan katedraaliin, 1100-luvun romaaniseen rakennukseen, ja kontrasti on raju: matalampi, hämärämpi, tiiviimpi. Siellä on Nicolás Florentinon viisikymmentäkolme paneelia käsittävä alttaritaulu ja apsiksessa viimeinen tuomio. Ja mene ulos Patio Chico -aukiolle katsomaan Torre del Gallo -tornia, sen kivisuomuin katettua risteystornia.
Astronautti on aukiolle avautuvassa portaalissa, vasemmalla ja melko korkealla: sitä on vaikea nähdä, ellei joku näytä sitä. Etsi myös jälki vuoden 1755 Lissabonin maanjäristyksestä, joka halkaisi tornin ja pakotti vahvistamaan sen alaosan umpimuurauksella, minkä vuoksi siitä tuli suunniteltua paksumpi.
Sen risteystorni, Torre del Gallo, on kivisuomuin katettu ruodekupoli, jossa on bysanttilaisia vaikutteita, ja sen lähimmät sukulaiset ovat Zamorassa ja Torossa. Erään ristikäytävän kappelissa säilytetään keskiaikaisia urkuja, jotka voivat yhä soida.
Kierros kahden katedraalin korkeuksissa: kuljet muurien paksuuteen tehtyjä huoltokäytäviä ja astut ulos terasseille. Erillinen lippu, noin 4 euroa. Joka vuosi 31. lokakuuta joku kiipeää ylös huilun kanssa kiittämään siitä, että rakennus kesti maanjäristyksen.
Lähde itään calle San Pablo -katua pitkin ja ohita Torre del Clavero, alhaalta nelikulmainen ja ylhäältä kahdeksankulmainen torni, jonka kruunaa kahdeksan ulokevartiokoppia ja joka on ainoa jäänne täysin kadonneesta 1400-luvun palatsista. Se kohoaa vapaana keskellä aukiota, jota ei ollut olemassa sen rakentamisaikaan.
Plaza del Concilio de Trento -aukiolla ovat vastakkain San Esteban ja Las Dueñas. San Esteban -luostarin julkisivu on kolmenkymmenen metrin kivinen alttaritaulu, plateresko-tyylin huippuja, ja sisällä tapahtui jotain tärkeää: täällä Kolumbus sai veli Diego de Dezan tuen, kun asiantuntijat olivat jo hylänneet hänet.
Ja he olivat hylänneet hänet syystä, se on hyvä sanoa: eivät siksi, että olisivat uskoneet maan olevan litteä, vaan koska Kolumbus oli laskenut maapallon ympärysmitan väärin. Hän pääsi Amerikkaan, koska välissä oli manner, jota kukaan ei odottanut.
Vastapäätä Las Dueñas -luostarissa on epäsäännöllinen, lähes viisikulmainen ristikäytävä, jonka yläkäytävän pylväänpäät on veistetty yksitellen: hirviöitä, seireenejä, pääkalloja, vääristyneitä kasvoja. Yksikään ei toistu, ne ovat korkealla, ja ne on etsittävä. Nunnat myyvät leivonnaisia kääntöluukun kautta.
Täällä opetti Francisco de Vitoria, joka esitti, että Amerikan kansoilla oli oikeuksia ja oma suvereniteettinsa ja ettei löytäminen antanut oikeutta valloitukseen. Sen Kuninkaiden ristikäytävästä pääsee Soton portaikkoon, joka on uloke ilman keskitukea.
Ristikäytävän epäsäännöllisyys johtuu siitä, että se piti sovittaa jo olemassa olleeseen palatsiin, ja se toimii eduksi: koska kahta samanlaista osuutta ei ole, perspektiivi muuttuu kävellessä ja piha näyttää suuremmalta. Supistetut aukioloajat, keskipäivällä suljettu.
Sen 1400-luvun mudéjar-tyylinen kasettikatto oli kolmesataa vuotta piilossa barokkikaton alla, ja juuri tuo esteettinen halveksunta säilytti sen koskemattomana. Nykyään sitä kierretään sen korkeudella kulkevaa kävelysiltaa pitkin. Opastettu kierros on pakollinen, ja kohde on vanhankaupungin vähiten tunnettuja.
Nouse vanhankaupungin pohjoisosaan, aateliston alueelle, jossa kulkee paljon vähemmän ihmisiä. Siellä on Palacio de Monterrey, Espanjan vaikutusvaltaisin renessanssipalatsi, josta rakennettiin vain neljännes suunnitelmasta: tuosta osasta tuli malli, jota kymmenet kastilialaiset palatsit kopioivat.
Aivan vieressä on Casa de las Muertes -talo, jonka konsoleissa on neljä pientä pääkalloa; kaupunki teki niistä synkän legendan, vaikka ne ovat todellisuudessa tavanomainen memento mori. Ja Plaza de los Bandos -aukio, joka muistuttaa jostakin todellisesta: kahden vuosisadan ajan Salamanca oli jakautunut kahteen aatelisryhmään, jotka tappoivat toisiaan.
Päätä päivä laskeutumalla joelle. Katedraaleilta pääsee kaupunginmuuria pitkin Huerto de Calixto y Melibea -puutarhaan, terasseittain rakennettuun puutarhaan, joka on nimetty ”La Celestinan” päähenkilöiden mukaan ja joka on vanhankaupungin hiljaisin paikka. Vieressä on Casa Lis, jugendtyylinen rakennus vuodelta 1905, jonka koko julkisivu on lasimaalauksia.
Ja lopuksi roomalainen silta. Ylitä se kokonaan toiselle rannalle ja käänny ympäri: etualalla silta, sitten kaupunginmuuri ja sen yllä kaksi katedraalia taivasta vasten. Auringonlaskun aikaan, kun kivi hehkuu, se on kuva, joka tiivistää koko kaupungin.
Massiivinen alakerros, pitsimäisesti puhkottu yläkäytävä ja koristeharja, jonka savupiiput on muotoiltu pieniksi temppeleiksi. Ajatus siitä, että siluetti taivasta vasten kuului suunnitelmaan, oli Espanjassa uusi. Avoinna opastetuilla kierroksilla rajattuina aikoina.
Fernando de Rojas kirjoitti ”La Celestinan” opiskellessaan täällä ja julkaisi vuonna 1499 teoksen, jossa ei ole sankareita ja joka purkaa hovirakkauden. 1900-luvulta peräisin oleva puutarha suunniteltiin keskiaikaisen muurikehän jäännösten päälle. Se on ilmainen, ja siellä opiskelijat istuvat lukemassa.
Viisitoista sen kaarista on alkuperäisiä roomalaisia; loput rakennettiin uudelleen vuoden 1626 tulvan jälkeen, joka hävitti esikaupungit. Se kuului Vía de la Plata -tiehen, ja siksi kaupunki on juuri tässä. Sillan päässä on Lazarillosta tuttu vettonien verraco.
Väljästi. Vanhakaupunki on pieni ja täysin tasainen, ja sen kiertää jalan ilman kulkuvälineitä. Kahdessa päivässä ehtii nähdä Plaza Mayor -aukion, yliopistokokonaisuuden, kaksi katedraalia, itäosan luostarialueen, pohjoisosan palatsit ja laskeutua joelle. Yhdessä päivässä on valittava luostarien ja joen välillä.
Missä yliopiston sammakko on?
Patio de Escuelas -aukion plateresko-julkisivussa, alakerroksen oikeanpuoleisessa pilasterissa, pääkallon päällä. Se on pikkuruinen, ja sitä on vaikea löytää ilman apua. Opiskelijaperinteen mukaan se, joka löytää sen ilman että kukaan näyttää, läpäisee lukuvuoden; alkuperäinen merkitys oli moraalinen varoitus himosta ja kuolemasta.
Entä missä astronautti on?
Uudessa katedraalissa, Puerta de Ramos -portin arkivoltissa: portti avautuu aukiolle, ja astronautti on vasemmalla, melko korkealla. Sen veisti kivenveistäjä Miguel Romero vuoden 1992 restauroinnissa. Lähellä on jäätelöä syövä lohikäärme. Se on kiltaperinteen mukainen signeeraus, jonka avulla restauroidun osan erottaa alkuperäisestä.
Kannattaako Ieronimus?
Melko lailla, ja tärkeistä kohteista siinä käy vähiten väkeä. Kierros kulkee kahden katedraalin korkeuksissa muurien paksuuteen tehtyjä huoltokäytäviä pitkin: holvit näkyvät läheltä ja kaupunki terasseilta. Se kestää reilun tunnin, ja lippu on erillinen katedraalien lipusta.
Mihin aikaan kaupunki näyttää parhaalta?
Aamupäivällä ja myöhään iltapäivällä. Villamayorin kivi, josta kaikki on rakennettu, tarvitsee matalalta tulevaa valoa, jotta julkisivujen kohokuviot erottuvat: keskipäivällä se latistuu, eikä suurta osaa plateresko-veistoksista enää erota. Illan hämärtyessä, kun valaistus syttyy, Plaza Mayor -aukio muuttuu lähes oranssiksi.
Mitä Salamancassa syödään?
Ibérico-leikkeleitä Guijuelosta, joka on samassa maakunnassa, ja ennen kaikkea kinkkua; hornazoa, porsaanfileellä, chorizolla ja kananmunalla täytettyä piirakkaa, joka kuuluu Lunes de Aguas -päivään; ja chanfainaa, riisistä ja sisälmyksistä tehtyä muhennosta. Jälkiruoaksi chochos-makeisia ja bollo maimón -kakkua. Juotavaksi Sierra de Salamanca -alueen tai Arribes-alueen viinejä.
Käytännön tietoa
Perille pääsyAVE-luotijunalla Madridista puolessatoista tunnissa. Bussilla Madridista ja Valladolidista.
LiikkuminenVanhakaupunki on tasainen kävelyalue. Kulkuvälineitä ei tarvita millään osuudella.
EtsittävääSammakko yliopiston julkisivussa ja astronautti Uuden katedraalin Puerta de Ramos -portissa.
Paras kellonaikaAamupäivä ja myöhäinen iltapäivä. Keskipäivällä kivi latistuu ja kohokuviot katoavat.
IlmaiseksiPatio de Escuelas -aukio, Casa de las Conchas -talo, Huerto de Calixto y Melibea -puutarha ja roomalainen silta.
SyöminenGuijuelon ibérico-leikkeleet, hornazo ja chanfaina. Sierra de Salamanca -alueen tai Arribes-alueen viinit.
Kartalla
🎧 Viavoyn kanssa
Kävele Salamanca ja kuuntele omaan tahtiin
Lataa Viavoy ja kävele Salamanca offline-tilassa, milloin haluat.
alk, 2,99 €· kertamaksu
City Pass · 9,99 €3 päivää, kaikki kierrokset: Salamanca