Sen julkisivu on kolmenkymmenen metrin korkuinen kivinen alttaritaulu, veistetty viimeistä senttimetriä myöten ja riemukaaren kehystämä, ja se toimii kuten yliopiston julkisivut: se ei jäsennä rakennusta vaan kuvia. Se on Espanjan suuria plateresko-kokonaisuuksia. Ja tämän dominikaaniluostarin sisällä tapahtui jotakin, mikä muutti maailmanhistorian: täältä Kolumbus sai tukea, kun kukaan muu ei sitä antanut.
Kolumbus ja munkit
Kun Kolumbus saapui Kastiliaan suunnitelmineen, Salamancaan koottu asiantuntijatoimikunta tutki sen ja hylkäsi sen, ja syy kannattaa sanoa ääneen: ei siksi, että he olisivat uskoneet maan olevan litteä – sen tiesi kuka tahansa yliopistossa opiskellut – vaan siksi, että Kolumbus oli laskenut maapallon ympärysmitan väärin ja hänen arvioimansa matka oli liian lyhyt. He olivat oikeassa.
Mutta tästä luostarista hän löysi veli Diego de Dezan, dominikaaniteologin ja myöhemmän arkkipiispan, joka majoitti hänet, puolusti häntä hovissa ja painosti, jotta hanke etenisi. Ilman tätä tukea matkaa ei luultavasti olisi rahoitettu.
Paradoksi on täydellinen: ne, jotka olivat tieteessä oikeassa, hylkäsivät hänet, ja ne, jotka erehtyivät laskelmassa, tukivat häntä. Kolumbus pääsi Amerikkaan, koska välissä oli manner, jota kukaan ei odottanut, eikä siksi, että hänen lukunsa olisivat olleet oikeita.
Julkisivu, ristikäytävä ja Salamancan koulukunta
Portaali on plateresko-tyylin huippuja: pylväiden kehystämä suorakaiteen muotoinen pinta, jonka keskellä on suuri reliefi Pyhän Stefanoksen marttyyrikuolemasta – sen veisti 1600-luvulla Juan Antonio Ceroni – ja koko pinta on täynnä hahmoja, medaljonkeja ja groteskeja.
Kuninkaiden ristikäytävä on yhtä merkittävä: alhaalla goottilaiset ja ylhäällä renessanssityyliset kaaret. Sieltä pääsee Soton portaikkoon, kiviseen ulokeportaikkoon, joka pysyy pystyssä ilman keskitukea ja on 1500-luvun rakennustaidon taidonnäyte.
Ja sitten on henkinen paino. Tässä luostarissa asui ja opetti Francisco de Vitoria, dominikaani, joka muotoili modernin kansainvälisen oikeuden perustan väittämällä, että Amerikan kansoilla oli omat oikeutensa ja suvereniteettinsa ja ettei pelkkä löytäminen antanut oikeutta valloitukseen. Näistä teeseistä väiteltiin täällä.
Älä ohita
Täältä Kolumbus sai tukensa
Veli Diego de Deza majoitti hänet ja puolusti häntä hovissa, kun asiantuntijatoimikunta oli hylännyt hänen suunnitelmansa.
Asiantuntijat olivat oikeassa
He hylkäsivät suunnitelman, koska Kolumbus oli laskenut maapallon ympärysmitan väärin, eivät siksi, että olisivat pitäneet maata litteänä.
Täällä opetti Francisco de Vitoria
Dominikaani, joka väitti, että Amerikan kansoilla oli oikeutensa ja suvereniteettinsa – kansainvälisen oikeuden perusta.
Soton portaikko
Kivinen ulokeportaikko, joka pysyy pystyssä ilman keskitukea. 1500-luvun rakennustaidon taidonnäyte.
Miten se sopii Salamancan-vierailuusi
Se on Plaza del Concilio de Trento -aukiolla, kymmenen minuutin päässä Plaza Mayor -aukiolta, vanhankaupungin itäreunalla. Vastapäätä, aukion toisella puolella, on Las Dueñas -luostari, ja molemmat kohteet kiertää peräkkäin alle kahdessa tunnissa.
Aivan vieressä on Torre del Clavero, ja täältä noustaan takaisin keskustaan calle San Pablo -katua pitkin. Koko tällä luostarialueella liikkuu paljon vähemmän ihmisiä kuin yliopistoakselilla, ja sen mittakaava on toinen.
Varaa kirkolle, ristikäytävälle ja portaikolle yhteensä neljäkymmentä minuuttia. Ja pysähdy kiirehtimättä julkisivun eteen ennen kuin menet sisään: se on Espanjan renessanssin kolmen tai neljän tärkeimmän portaalin joukossa, ja sen lukee parhaiten aamupäivällä, viistossa valossa.
Usein kysytyt kysymykset
Kuinka kauan sen rakentaminen kesti?
Lähes vuosisadan, enkä liioittele. Työt alkoivat noin vuonna tuhatviisisataakaksikymmentäneljä, eikä kirkkoa vihitty ennen vuotta tuhatkuusisataakymmenen. Rahat pani pöytään dominikaani, jolla oli hyvin täysi kukkaro, kardinaali fray Juan Álvarez de Toledo, joka kaatoi tänne omaisuuden. Joten kun katselet sitä, muista, että edessäsi on usean munkki- ja kivenveistäjäsukupolven unelma, eivätkä he edes nähneet sitä valmiina.
Kuka veisti marttyyriuden reliefin?
Sen signeerasi italialainen, Juan Antonio Ceroni, vasta vuonna tuhatkuusisataakymmenen, kun portaali saatiin valmiiksi. Ajattele: kuvanveistäjän tuominen Italiasta kruunaamaan julkisivu oli valtava ylellisyys; dominikaanit halusivat, että viimeinen silaus olisi aivan huipputasoa. Katso hahmojen hienovaraisuutta, niin ymmärrät, että odotus kannatti.
