Andadorin torni
900-luvun kiveä, rakennettu kalifaatin aikaan. Kaksikymmentä minuuttia ylämäkeä ja kylän paras näköalapaikka. Tee se päivän alussa.

Berberien taifa-kuningaskunta, herra, joka julistautui Neitsyen vasalliksi, oma piispanistuin ja 900-luvun muuri. Kaikki punaista kiveä, joenmutkan sisällä.
🎧 Reitillä Punainen Albarracín: kalliolla riippuva kyläAlbarracínissa on alle tuhat asukasta ja suhteettoman suuri historia. Se oli muslimien taifa-kuningaskunta, sitten itsenäinen herruus, joka ei tunnustanut Kastiliaa eikä Aragoniaa, ja se sai oman piispanistuimen, minkä vuoksi paimenkylässä on katedraali. Sen kierrät reilussa puolessa päivässä, kaiken ylämäkeä ja kaiken punaista.
Aloita nousemalla Torre del Andador -tornille muurien viertä kulkevaa polkua pitkin. Edessä on parikymmentä minuuttia kunnon ylämäkeä, mutta se on kylän vanhinta kiveä: muslimit rakensivat sen 900-luvulla, kalifaatin aikaan, ja siinä kohdassa muuri sulkeutuu ylhäältä.
Nimi tulee sanasta andador, muurinharjan vartiokäytävästä, jota pitkin vartijat kiersivät muuria öisin lyhty kädessä. Joka hallitsi tätä kohtaa, valvoi, kuka nousi rotkoa ylös ja kuka lähestyi vuorilta.
Ylhäältä näkyy kaiken avain: kylä kiertyneenä Guadalaviar-joen mutkan sisään, lähes kallioinen saari, jonne pääsee vain yhtä kapeaa maakaistaletta pitkin. Paikka, joka oli suunniteltu yhtä aikaa valloittamattomaksi ja huomaamattomaksi.
Ja harvan tietämä yksityiskohta: olet Montes Universales -vuoristossa, yhdessä niistä harvinaisista paikoista, joista suuret joet saavat alkunsa. Aivan lähellä on Tajo-joen lähde, ja joki halkoo puolet Iberian niemimaasta Lissaboniin asti; itse Guadalaviar muuttuu alajuoksulla Turia-joeksi ja päätyy Valenciaan.
900-luvun kiveä, rakennettu kalifaatin aikaan. Kaksikymmentä minuuttia ylämäkeä ja kylän paras näköalapaikka. Tee se päivän alussa.
Ainoa tasainen paikka, entisen muslimiaikaisen basaarin paikalla. Täällä ovat baarit ja ravintolat, ja täällä pitää olla auringonlaskun aikaan.
Lataa sovellus ja löydä Albarracin offline-tilassa, milloin haluat. Kävele reitti Punainen Albarracín: kalliolla riippuva kylä paikallinen opas korvassasi.
Lue lisää Viavoysta →Laskeudu Plaza Mayor -aukiolle, joka on muslimiaikaisen basaarin paikalla ja kylän ainoa tasainen kohta: kaikki muu on mäkeä. Nosta katseesi pystypuiden varaan rakennettuun puiseen parvekkeeseen, jolta kuulutettiin uutiset ja valvottiin toria.
Ympärillä ovat vanhan kylänkeskustan kadut: vino ja äärimmäisen kapea Casa de la Julianeta, Casa del Tío Americano, Casa de la Comunidad sekä suuret talot ristikkoikkunoineen ja ulkonevine parvekkeineen. Kokonaisuus on ollut kansallismonumentti vuodesta 1961.
Värin antaa rodeno, vuoriston punainen hiekkakivi, jolla talot rakennettiin ja pinnoitettiin. Auringonlaskussa matalalta paistava aurinko sytyttää julkisivut hehkumaan: se on päivän hetki, jonka vuoksi kannattaa jäädä.
Lähes koskematon keskiaikainen kylänkeskusta, jossa nykyajan jälkiä tuskin näkyy, on tehnyt kylästä elokuvien ja television luontaisen kuvauspaikan. Riittää, että asetat kameran aukiolle, ja palaat viisi vuosisataa ajassa taaksepäin ilman lavasteita.
Linna on joenmutkan yllä, strategisimmassa kohdassa. Tähän muslimit rakensivat linnoituksensa yli tuhat vuotta sitten, ja 1000-luvulla se oli Banu Razínien hallitseman taifa-kuningaskunnan keskus: nimestä ”Al Banu Razín”, Razínien maa, tulee kylän nimi.
Kaivauksissa paljastui kokonainen maurilainen asuinkortteli: palatsin sisäpiha, asuinhuoneet sekä hammam-kylpylä ja sen hypokausti eli lattialämmitysjärjestelmä. Kaikki myöhempien kristillisten muutostöiden alla.
Katedraali herättää ilmeisen kysymyksen: mitä katedraali tekee tällaisessa kylässä? Vastaus on, että Albarracín sai oman piispanistuimen vuonna 1172, ja se takasi itsenäisyyden myös uskonnollisissa asioissa. Nykyinen rakennus on 1500-luvulta, ja sen parissa työskenteli Pierres Vedel, insinööri, joka toi veden Terueliin.
Ja Santa María -kirkko päättää tarinan. Sen nimi ei ole hartauden vaan politiikan sanelema: jottei hänen tarvitsisi alistua yhdellekään kuninkaalle, Pedro Ruiz de Azagra julistautui yksin Neitsyen vasalliksi. Kun hän ei tunnustanut yhtäkään lihaa ja verta olevaa hallitsijaa, hän turvasi itsenäisyytensä. Se kesti vuoteen 1284.
Banu Razínien linnoitus ja sen maurilainen asuinkortteli, jonka kaivaukset paljastivat, myös hypokaustilla lämmitetty kylpylä. Neljäkymmentäviisi minuuttia.
Oma piispanistuin vuodesta 1172 ja 1500-luvun rakennus, jonka parissa työskenteli Pierres Vedel. Yksilaivainen ja valoisa, ja siinä on goottilaisia maalauksia, jotka olivat piilossa.
Nimi on poliittinen julistus: Azagra julistautui Neitsyen vasalliksi, jottei hänen tarvitsisi totella yhtäkään kuningasta. Ja kirkko kuului muuriin.
Reilu puoli päivää riittää koko kylään: nousu muureja pitkin Torre del Andador -tornille, Plaza Mayor -aukio ja vanhan kylänkeskustan kadut, linna ja sen maurilainen asuinkortteli, katedraali ja Santa María -kirkko. Jos jäät syömään ja katsomaan auringonlaskua punaisen kiven yllä, kokonainen päivä.
Banu Razíneista, berberisuvusta, joka hallitsi täällä taifa-kuningaskuntaa 1000-luvulla. ”Al Banu Razín”, Razínien maa, vääntyi vähitellen, kunnes siitä tuli Albarracín. Aina kun kylän nimi lausutaan, mainitaan tietämättä nuo 1000-luvun arabialaiset herrat.
Koska se oli piispanistuin. Herruus sai oman hiippakunnan vuonna 1172, kun Pedro Ruiz de Azagra hankki maalleen piispan. Katedraali merkitsi itsenäisyyttä myös uskonnollisissa asioissa, sillä täällä eivät määränneet Kastilia eivätkä Aragonia. Se oli yksi Espanjan pienimmistä hiippakunnista, ja nykyään se on yhdistetty Teruelin hiippakuntaan.
Se oli loistava poliittinen siirto 1100-luvulta. Jottei hänen tarvitsisi alistua Kastilian eikä Aragonian kuninkaalle, Pedro Ruiz de Azagra julistautui yksin Pyhän Marian vasalliksi. Kun hän ei tunnustanut yhtäkään lihaa ja verta olevaa hallitsijaa, yksikään kuningas ei voinut vaatia häneltä kuuliaisuutta. Herruus säilytti tämän itsenäisyyden vuoteen 1284 asti.
Melko paljon. Kylä tarrautuu kukkulaan joenmutkan sisällä, ja käytännössä kaikki on rinnettä, jyrkkiä katuja ja portaita. Ainoa tasainen paikka on Plaza Mayor -aukio. Mikään ei ole mahdotonta, mutta mukavat kengät kannattaa ottaa ja reitti kannattaa kulkea ylhäältä alas: nouse ensin Andadorille.
Rodenon takia: se on tämän vuoriston tyypillistä punaista hiekkakiveä, ja sitä käytettiin sekä talojen rakentamiseen että niiden pinnoittamiseen sävytetyllä kipsillä. Tuo sävy antaa kokonaisuudelle aivan erityisen lämpimän valon, varsinkin auringonlaskussa, kun matalalta paistava aurinko sytyttää julkisivut.
Se on noin 40 kilometrin päässä Teruelista vuoristotietä. Sieltä kulkee bussi, mutta vuoroja on hyvin vähän, joten käytännössä lähes kaikki tulevat autolla. Kylän sisäänkäynnillä on pysäköintialue, ja sieltä koko vanhan kylänkeskustan kierrät jalan.
Lataa Viavoy ja kävele Albarracin offline-tilassa, milloin haluat.
