Palacio de los Vivero -palatsi
Täällä Isabella ja Ferdinand vihittiin vuonna 1469. Myöhemmin rakennuksessa toimi Real Chancillería, valtakunnan suuri tuomioistuin, ja nykyään se säilyttää maakunnan historiallista arkistoa.

Täällä katoliset hallitsijat vihittiin salaa, Filip II syntyi, Kolumbus kuoli ja Cervantes asui. Ja sitten valta lähti Madridiin eikä palannut.
🎧 Reitillä San Pablo, San Gregorio ja VeistosmuseoHarva espanjalainen kaupunki keskittää niin paljon ratkaisevaa historiaa niin harvoille kaduille. Ja lähes kaikki tämä tiheys johtuu samasta asiasta: Valladolidista oli vähällä tulla Espanjan pääkaupunki, se oli sitä viiden vuoden ajan, ja sen jälkeen se jäi katsomaan, kun valta lähti.
19. lokakuuta 1469 Palacio de los Vivero -palatsissa vihittiin Isabella Kastilialainen ja Ferdinand Aragonialainen. Ja kaikki tuossa liitossa oli sääntöjenvastaista.
Ferdinandin oli tultava Kastiliaan palvelijaksi pukeutuneena, oman seurueensa muulipojaksi tekeytyen, koska Kastilia ja Aragonia olivat täynnä liiton vihollisia, ja jos hänet olisi tunnistettu, se olisi voinut päättyä hyvin huonosti.
He olivat serkuksia, eikä avioliitto ollut pätevä ilman paavin erivapautta. He käyttivät väärennettyä bullaa päästäkseen naimisiin mahdollisimman pian. Aito saapui vasta vuonna 1471 legaatti Rodrigo Borgian, tulevan paavi Aleksanteri VI:n, välityksellä.
Palatsin oli rakennuttanut noin vuonna 1440 kuninkaallinen rahastonhoitaja Alonso Pérez de Vivero, jonka elämä päättyi traagisesti: hänet murhattiin vuonna 1453 heittämällä hänet tornista, ja skandaali joudutti don Álvaro de Lunan kukistumista ja mestausta Plaza Mayorilla.
Täällä Isabella ja Ferdinand vihittiin vuonna 1469. Myöhemmin rakennuksessa toimi Real Chancillería, valtakunnan suuri tuomioistuin, ja nykyään se säilyttää maakunnan historiallista arkistoa.
Täällä Filip II syntyi 21. toukokuuta 1527 vaatimattomien, tiilellä päällystettyjen savimuurien sisällä. Nykyään siinä toimii maakuntahallitus (Diputación).
Lataa sovellus ja löydä Valladolid offline-tilassa, milloin haluat. Kävele reitti San Pablo, San Gregorio ja Veistosmuseo paikallinen opas korvassasi.
Lue lisää Viavoysta →Filip II syntyi 21. toukokuuta 1527 Pimentel-palatsissa, jykevässä ja maanläheisessä, tiilellä päällystetystä savesta rakennetussa talossa, jossa nykyään toimii maakuntahallitus. Hänen äitinsä oli keisarinna Isabella Portugalilainen, joka hallitsi Espanjaa sijaishallitsijana Kaarle V:n sotiessa ympäri Eurooppaa.
Filip IV syntyi 8. huhtikuuta 1605 Palacio Real -palatsissa. Neljä vuotta aiemmin Valladolidissa oli syntynyt hänen sisarensa Anna Itävaltalainen, joka avioitui Ranskan Ludvig XIII:n kanssa ja josta tuli Aurinkokuningas Ludvig XIV:n äiti.
Molemmat kastettiin muutaman metrin päässä San Pablo -kirkossa, tuossa veistetyn kiven vuoressa, joka tekee suuremman vaikutuksen kuin katedraali.
Ja tässä on kaupungin suuri ironia: täällä syntynyt Filip II oli juuri se kuningas, joka vuonna 1561 sijoitti pääkaupungin pysyvästi Madridiin. Hänen synnyinkaupunkinsa jäi katsomaan, kun valta lähti.
Paluu jäi lyhyeksi. Vuonna 1601 kaikkivaltias Lerman herttua, Filip III:n suosikki, sai kuninkaan siirtämään koko hovin Madridista Valladolidiin, ja Palacio Real -palatsista tuli hovin kotipaikka.
Joidenkin mukaan Lerma ei tehnyt sitä rakkaudesta kaupunkiin vaan siksi, että hän oli ostanut puoli Valladolidia ja odotti rikastuvansa maan arvonnousulla. Vuonna 1606 hovi palasi Madridiin, kun Madridkin oli tehnyt omat tarjouksensa.
Noina viitenä vuonna San Pablo -aukio oli imperiumin poliittinen keskus: lähettiläät kulkivat paraatina, ja hovijuhlia seurattiin palatsien parvekkeilta.
Ja samoina vuosina täällä asui Miguel de Cervantes, vaatimattomassa talossa Rastro-kadulla, juuri kun hän julkaisi ”Don Quijoten” ensimmäisen osan. Hän päätyi vankilaan, koska hänen ovensa edessä kuoli puukotettuna eräs ritari.
Ennen häntä toinen suuri nimi: Kristoffer Kolumbus kuoli Valladolidissa 20. toukokuuta 1506 köyhänä ja kruunun kanssa käytäviin oikeusriitoihin sotkeutuneena, sisämaan kaupungissa kaukana kaikista rannikoista. Museo muistuttaa hänestä.
Hovin kotipaikka vuosien 1601 ja 1606 välillä, kun kaupunki oli Espanjan pääkaupunki. Täällä syntyi Filip IV, ja täällä nukkui Napoleon vuonna 1809.
Cervantes asui täällä vuosien 1604 ja 1606 välillä, kun hovi oli kaupungissa, juuri silloin, kun ”Don Quijoten” ensimmäinen osa ilmestyi.
Virallisesti vuosien 1601 ja 1606 välillä, kun Lerman herttua, Filip III:n suosikki, sai kuninkaan siirtämään hovin Madridista. Sitä ennen kaupunki oli ollut Kastilian hovin tavallinen olinpaikka suuren osan 1500-lukua, ilman virallista pääkaupungin asemaa, koska hovi kiersi paikasta toiseen.
Virallisesti poliittisista syistä. Mutta usein toistetaan myös vähemmän jaloa selitystä: Lerman herttua oli ostanut puoli Valladolidia ja odotti rikastuvansa maan arvonnousulla. Vuonna 1606 hovi palasi Madridiin, kun Madridkin oli tehnyt omat tarjouksensa.
Pimentel-palatsissa 21. toukokuuta 1527. Se on jykevä ja maanläheinen, tiilellä päällystetystä savesta rakennettu talo, jossa nykyään toimii maakuntahallitus (Diputación Provincial). Hänet kastettiin muutaman metrin päässä San Pablo -kirkossa. Hänen äitinsä oli keisarinna Isabella Portugalilainen, joka hallitsi Espanjaa sijaishallitsijana.
Pitää. Isabella ja Ferdinand olivat serkuksia ja tarvitsivat paavin erivapauden, jota heillä ei ollut. He käyttivät väärennettyä bullaa voidakseen mennä naimisiin vuonna 1469, ja aito saapui vasta vuonna 1471. Sen myönsi Sixtus IV legaattinsa Rodrigo Borgian, tulevan paavi Aleksanteri VI:n, välityksellä.
Kuoli, 20. toukokuuta 1506, köyhänä ja kruunun kanssa käytäviin oikeusriitoihin sotkeutuneena. Talo, jossa hän kuoli, hävisi vuosisatoja sitten, mutta kaupunki rakensi museon hänen muistokseen. Hänen jäännöksensä tekivät myöhemmin vielä neljä matkaa: Sevillaan, Santo Domingoon, Havannaan ja jälleen Sevillaan.
Koko San Pablon kaupunginosa, joka on paras perintö: aukio hovin kunniapihana, ja sen ympärillä San Pablo -kirkko, Palacio Real -palatsi, Pimentel-palatsi ja Colegio de San Gregorio -kollegio. Kaikki se rakennettiin tekemään vaikutus, ja se toimii yhä.
Valladolid ajautui pitkään taantumaan, josta se toipui vasta 1800-luvulla rautatien ja teollisuuden myötä. Tuo pysähdys selittää, miksi sen historiallinen keskusta on säilynyt niin hyvin: rahaa sen muuttamiseen ei ollut, ja se, mitä loiston vuosisatoina rakennettiin, jäi ennalleen.
Lataa Viavoy ja kävele Valladolid offline-tilassa, milloin haluat.

Jatka lukemista