Colegio de San Gregorio
Museo Nacional de Escultura, jossa ovat Berrugueten San Benito -alttaritaulu, Juan de Junin Kristuksen hautaanpano ja Gregorio Fernándezin makaava Kristus.

Lasisilmät, norsunluiset hampaat ja korkkia haavoihin. Miten kolme mestaria sai puun näyttämään kärsivältä lihalta, ja missä heidän töitään voi nähdä.
🎧 Reitillä San Pablo, San Gregorio ja Veistosmuseo1500- ja 1600-luvuilla Valladolid oli maalatun puuveistoksen maailmanpääkaupunki. Täällä työskentelivät Berruguete, Juan de Juni ja Gregorio Fernández, ja täällä he loivat teoksia, jotka kulkevat yhä kaduilla Semana Santa -viikkona (pääsiäistä edeltävä hiljainen viikko). Siksi kansallismuseo on täällä.
Alonso Berruguete on ensimmäinen. Hän oli taidemaalari Pedro Berrugueten poika, lähti nuorena Italiaan ja oli Roomassa vuonna 1506 sinä päivänä, jona viininviljelijät kaivoivat sattumalta esiin Laokoonin. Tuo suora kosketus klassiseen kuvanveistoon ja Michelangelon piiriin selittää hänen jännitteisen ja kiertyvän manierisminsa.
Ranskalaissyntyinen Juan de Juni toi mukanaan draaman: hänen hahmonsa vääntelehtivät, huutavat ja kärsivät voimalla, jolle ei ollut vertaa Kastiliassa. Hänen noin vuodelta 1561 oleva Virgen de las Angustias on siitä todiste.
Ja Gregorio Fernández päättää sarjan barokissa äärimmilleen viedyllä realismilla ja kuoleman tyyneydellä, joka salpaa yhä hengityksen neljä vuosisataa myöhemmin.
Kaikki kolme työskentelivät täällä, koska markkinat olivat täällä: kaupunki, jossa oli hovi, kuninkaallinen ylioikeus, yliopisto, kymmeniä luostareita ja varakas porvaristo, oli Kastilian paras paikka saada tilaustöitä.
Museo Nacional de Escultura, jossa ovat Berrugueten San Benito -alttaritaulu, Juan de Junin Kristuksen hautaanpano ja Gregorio Fernándezin makaava Kristus.
Siellä on Virgen de los Cuchillos, jonka Juan de Juni veisti noin vuonna 1561, seitsemän miekkaa rinnan lävitse. Järisyttävä.
Lataa sovellus ja löydä Valladolid offline-tilassa, milloin haluat. Kävele reitti San Pablo, San Gregorio ja Veistosmuseo paikallinen opas korvassasi.
Lue lisää Viavoysta →Gregorio Fernándezin realismi syntyy konkreettisilla ja melko yllättävillä keinoilla: lasisilmillä, norsunluusta tai luusta tehdyillä hampailla ja sarvesta tehdyillä kynsillä. Yksityiskohtaa ei veistetä puuhun, kun oikean materiaalin voi liittää siihen.
Haavoihin ja hyytyneeseen vereen hän käytti korkkia ja puunkuoren paloja, jotka liimattiin ja maalattiin, ja kyyneliin ja suuriin veripisaroihin hartsia, joka jää kiiltäväksi ja kohokkaaksi.
Juuri tämä keinovalikoima erottaa kastilialaiset pyhimyskuvat kaikesta muusta aikansa eurooppalaisesta kuvanveistosta: se ei tavoittele ihanteellista kauneutta vaan kärsimyksen uskottavuutta, koska nämä hahmot tehtiin liikuttamaan niitä, jotka näkivät niiden kulkevan ohi yöllä kynttilöiden valossa.
Hänen Cristo Yacentensa, makaava Kristus, vuodelta 1627 on San Miguel y San Julián -kirkossa, ja se on yksi Espanjan barokin järisyttävimmistä pyhimyskuvista. Toinen hänen teoksistaan, Cristo de la Luz, on Santa Cruz -palatsissa.
Keskeinen kohde on Colegio de San Gregorio -kollegio, Museo Nacional de Escultura -museon koti, jossa ovat Berrugueten San Benito -alttaritaulu, Juan de Junin Kristuksen hautaanpano ja Gregorio Fernándezin makaava Kristus. Reilut kaksi tuntia.
Museo ulottuu Villena-palatsiin, jossa on kuudensadan hahmon napolilainen seimi, ja Casa del Sol -taloon, jossa on klassisen kuvanveiston kipsivalosten kokoelma.
Sen jälkeen kirkot: Las Angustias ja Junin Virgen de los Cuchillos; San Miguel y San Julián ja Fernándezin Cristo Yacente; Santiago ja Berrugueten loppiaisen alttaritaulu; ja San Pablo, jossa on lisää Fernándezin veistoksia.
Ja jos matkustat Semana Santan aikaan, kaikki tämä tulee kaduille. Valladolidin Semana Santa on julistettu kansainvälisesti merkittäväksi matkailutapahtumaksi, ja se on yksi maailman vaikuttavimmista juuri siksi, että kulkueissa kannetaan museoteoksia.
Tämä on se peruste, joka selittää, miksi kansallismuseo on täällä: on täysin loogista koota espanjalaisen kuvanveiston kokoelma kaupunkiin, jossa suuri osa siitä syntyi, vaikka se rikkookin tavan keskittää kaikki Madridiin.
Gregorio Fernándezin Cristo Yacente vuodelta 1627: lasisilmät, korkkia haavoissa ja tyyneys, joka salpaa hengityksen.
Loppiaisen alttaritaulu, jonka Berruguete veisti vuonna 1537, sivukappelissa, jonka moni ohittaa huomaamatta.
Koska 1500- ja 1600-luvuilla tämä kaupunki oli maalatun puuveistoksen maailmanpääkaupunki. Täällä Berruguetella, Juan de Junilla ja Gregorio Fernándezilla oli verstaansa, ja täällä he loivat tärkeimmät teoksensa. On täysin loogista koota kansallinen kokoelma kaupunkiin, jossa tämä taide syntyi.
Nerokkaan käsityöläisen konsteilla. Hän antoi Kristuksilleen lasisilmät, norsunluusta tai luusta tehdyt hampaat ja sarvesta tehdyt kynnet. Haavoihin ja hyytyneeseen vereen hän käytti korkkia ja liimattuja puunkuoren paloja, ja kyyneliin ja suuriin veripisaroihin hartsia, joka jää kiiltäväksi ja kohokkaaksi.
Espanjan renessanssin suuri kuvanveistäjä, taidemaalari Pedro Berrugueten poika. Nuorena hän lähti Italiaan ja oli Roomassa vuonna 1506 sinä päivänä, jona Laokoon kaivettiin sattumalta esiin. Tuo kosketus klassiseen kuvanveistoon ja Michelangelon piiriin selittää hänen jännitteisen ja kiertyvän tyylinsä.
Virgen de las Angustias, jonka Juan de Juni veisti noin vuonna 1561, seitsemän miekkaa rinnan lävitse – Neitsyen seitsemän murhetta – ja tuskan ilme, joka tekee vaikutuksen. Se on Nuestra Señora de las Angustias -kirkossa ja on yksi Espanjan vaikuttavimmista kulkuekuvista.
Koska se ei tavoittele ihanteellista kauneutta vaan kärsimyksen uskottavuutta. Nämä hahmot tehtiin kannettaviksi kulkueissa yöllä kynttilöiden valossa, ja niiden tehtävä oli liikuttaa niitä, jotka näkivät niiden kulkevan ohi. Koko tekninen keinovalikoima – lasisilmät, korkki, hartsi – palvelee tätä tunteellista päämäärää.
Keskustan kirkoissa: Las Angustias -kirkossa on Junin Virgen de los Cuchillos; San Miguel y San Julián -kirkossa Gregorio Fernándezin Cristo Yacente vuodelta 1627; Santiago-kirkossa Berrugueten loppiaisen alttaritaulu; ja San Pablo -kirkossa lisää Fernándezin veistoksia. Ja Santa Cruz -palatsissa on Cristo de la Luz.
Se on julistettu kansainvälisesti merkittäväksi matkailutapahtumaksi, ja se on yksi maailman vaikuttavimmista juuri siksi, että kulkueissa kannetaan teoksia, jotka ovat muun vuoden museoissa. Gregorio Fernándezin teoksen näkeminen kantajien harteilla kadulla yöllä on aivan eri kokemus kuin sen katsominen vitriinissä.
Lataa Viavoy ja kävele Valladolid offline-tilassa, milloin haluat.

Jatka lukemista


