Niin suureksi suunniteltu laajennus, että sen insinöörejä pidettiin haaveilijoina. Raudalla rakennettuja palatseja, rakennus, jossa on neljäkymmentäkolme toisistaan poikkeavaa pylvästä, ja Espanjan kuuluisimmat metron sisäänkäynnit.
Vuonna 1876 Bilbao päätti rakentaa itselleen uuden kaupungin Abandon tasangoille, kasvimaille rian (merenlahdeksi levenevä jokisuu) toisella puolella. Keskiaikainen kaupunki, joka oli lähes kuusi vuosisataa mahtunut seitsemälle kadulle, oli käynyt naurettavan pieneksi niille rahoille, joita rautamalmi tuotti. Silloin linjattu alue on nykyinen Ensanche, ruutukaavainen kaupunginosa, ja sen pääkatu on yhä kaupungin tyylikkäin bulevardi.
Gran Vía -katua reunustavat kaarevat lasiset metron sisäänkäynnit suunnitteli Norman Foster, ja bilbaolaiset kutsuvat niitä nimellä fosteritos. On harvinaista, että kaupungin mainituin muotoilun kohde on julkisen liikenteen sisäänkäynti.
Mutaan piirretty kaupunki
Kolme insinööriä, jotka tähtäsivät liian korkealle ja osuivat oikeaan.
Asemakaavan allekirjoittivat Pablo Alzola, Ernesto Hoffmeyer ja Severino Achúcarro, eikä siinä huomiota herätä katuverkko vaan kunnianhimo. He suunnittelivat Bilbaon, joka oli moninkertainen olemassa olevaan verrattuna, ja kortteleita väestölle, jota kukaan ei ennustanut. Aikanaan heitä pidettiinkin haaveilijoina. Kaupunki ei vain täyttänyt jokaista korttelia: lopulta se kasvoi niiden yli.
Malli on 1800-luvun eurooppalaisten laajennusten malli: säännöllinen ruutukaava, väljät korttelit, kokonaisuuden järjestävä pääbulevardi ja pyöreät aukiot tärkeissä risteyksissä. Gran Vía -katu kulkee vajaat puolitoista kilometriä Plaza Circular -aukion ja Plaza del Sagrado Corazón -aukion välillä.
Ero toiseen rantaan on täydellinen, ja juuri se tekee sillan ylittämisestä kiinnostavaa. Siellä on vuonna 1300 linjattuja kolmen metrin levyisiä kujia, täällä kahdenkymmenen metrin levyinen bulevardi, joka suunniteltiin vaunuille ja myöhemmin raitiovaunuille. Niiden välissä on kuusisataa vuotta ja teollinen vallankumous.
Nimi kunnioittaa Diego López de Haroa, Bizkaian herraa, joka 15. kesäkuuta 1300 allekirjoitti perustamiskirjan, jolla muutama talo rian varrella muuttui kaupungiksi, jolla oli oikeus toriin ja satamaan. Tuo paperi on kirjaimellisesti Bilbaon syntymätodistus.
📍 Plaza Circular -aukiolta Sagrado Corazón -aukiolle
Puolitoista kilometriä bulevardia, joka linjattiin vuonna 1876 kasvimaiden päälle ja on nykyään kaupungin kauppojen ja toimistojen pääakseli. Sen kiinnostavuus on kokonaisuudessa ja ylemmissä kerroksissa: näyteikkunoiden korkeudella se näyttää miltä tahansa kadulta, ja ylhäällä ovat koristeelliset räystäät, kupolit ja veistetty kivi.
Ellipsi, jonka kautta kaikki kulkee. Keskellä on puutarha, ja laidalla vuodelta 1894 oleva palatsi, jonka erikoisuudesta Bilbaossa kerrotaan mieluiten: sen ikkunoista yksikään ei ole toisen kaltainen, vaan jokainen on eri muotoinen tai kokoinen. Kun sen tietää, siitä ei voi enää irrottaa katsettaan.
Vuodelta 1900 ja bulevardin mahtipontisin rakennus, jossa on marmoriportaikko, lasimaalauksia ja saleja, joihin pääsee tiettyinä aikoina. Se on paras esimerkki siitä, miten raudan rahat käytettiin, kun haluttiin osoittaa jotain ulkopuolelta tulijoille.
Alhóndiga, jota kukaan ei kutsu nimellä Azkuna Zentroa
Kahden korttelin päässä Gran Vía -kadulta on rakennus, joka kertoo parhaiten, miten tämä kaupunki suhtautuu menneisyyteensä. Se oli Alhóndiga, kaupungin viinivarasto, jonka rakensi vuonna 1909 Ricardo Bastida, yksi niistä arkkitehdeista, jotka ovat eniten muovanneet Bilbaon ilmettä. Se seisoi hylättynä vuosia.
Purkamisen sijaan se päätettiin tyhjentää kokonaan ja säilyttää vain julkisivut. Sisätilat suunnitteli ranskalainen muotoilija Philippe Starck, joka sijoitti sisään kolme uutta, toisistaan erillistä rakennusta. Ne nostettiin maasta pylväiden varaan, jotta pohjakerros jäisi täysin vapaaksi.
Juuri pylväät ovat se teos: niitä on neljäkymmentäkolme, eikä kahta samanlaista ole. Kunkin suunnitteli eri taiteilija jonkin kulttuurin, aikakauden tai tyylin innoittamana – on roomalaisia, intialaisia, egyptiläisiä, futuristisia ja puhdasta fantasiaa – omine materiaaleineen ja pintakäsittelyineen. Niiden välissä käveleminen on todellinen syy mennä sisään.
Ylhäällä on kirjasto, elokuvateattereita, näyttelysaleja, kuntosali ja uima-allas, jonka pohja on lasia, joten alemmasta kerroksesta näet ihmisten uivan pääsi yläpuolella. Pohjakerros on julkinen ja ilmainen: sen läpi kuljetaan, siellä oleskellaan, eikä mitään tarvitse ostaa.
Virallinen nimi kunnioittaa Iñaki Azkunaa, joka oli pormestari vuodesta 1999 kuolemaansa saakka vuonna 2014 ja johti kaupunkia muutoksen vuosina. Kukaan ei käytä sitä arkipuheessa. Olennaiseen riittää viisitoista minuuttia, ja se on Ensanchen paras suoja, jos alkaa sataa.
Avattu vuonna 1903 ja sisustettu uusmudéjar-tyyliin: kaakeleita, kasettikatto ja tiski, joka ei ole muuttunut vuosisataan. Se on niitä kahviloita, jotka ovat yhtä aikaa muistomerkki ja aamiaispaikka. Sen tiskin pinchos morunos, maustetut lihavartaat, ovat paikallinen instituutio.
Uusi kaupunki, joka linjattiin vuodesta 1876 alkaen Abandon tasangoille, kasvimaille rian toisella puolella, kun seitsemän kadun keskiaikainen kaupunki kävi pieneksi niille rahoille, joita rautamalmi tuotti. Se on säännöllinen ruutukaava, jonka pääakseli on Gran Vía -katu ja jonka tärkeissä risteyksissä on pyöreitä aukioita.
Mikä on Alhóndiga, ja miksi sitä kutsutaan nimellä Azkuna Zentroa?
Se oli kaupungin viinivarasto vuodelta 1909, Ricardo Bastidan työtä. Se tyhjennettiin sisältä niin, että vain julkisivut säilyivät, ja sisään sijoitettiin kolme rakennusta neljänkymmenenkolmen eri taiteilijoiden suunnitteleman pylvään varaan. Virallinen nimi kunnioittaa pormestari Iñaki Azkunaa, mutta kadulla kaikki puhuvat yhä Alhóndigasta.
Kyllä. Pohjakerrokseen, jossa ovat ne neljäkymmentäkolme pylvästä ja koko arkkitehtoninen kiinnostavuus, on vapaa ja maksuton pääsy: sen läpi voi kulkea, siellä voi istua ja oleskella ostamatta mitään. Yläkerran tiloilla – kirjastolla, elokuvateattereilla, kuntosalilla ja uima-altaalla – on omat maksunsa.
Mitä ovat fosteritos?
Kaarevat lasiset metron sisäänkäynnit, joita on pitkin Gran Vía -katua ja suuressa osassa kaupunkia ja jotka Norman Foster suunnitteli, kun Bilbaon metroa rakennettiin. Nimi on hellittelevä ja täysin kansan antama, ja on kummallista, että kaupungin mainituin muotoilun kohde on julkisen liikenteen sisäänkäynti.
Kannattaako täällä yöpyä?
Se on luultavasti paras alue: Guggenheim, Casco Viejo -vanhakaupunki ja rautatieasema ovat kymmenen tai viidentoista minuutin kävelymatkan päässä, itse bulevardilla on kolme metroasemaa, ja öisin on paljon rauhallisempaa kuin vanhassakaupungissa. Hinnat ovat hieman korkeammat, mutta parempi uni korvaa eron.
Mihin Gran Vía -kadulla pääsee sisälle?
Maakuntahallituksen (Diputación Foral) palatsi on avoinna vierailijoille tiettyinä aikoina, ja se kannattaa nähdä marmoriportaikon ja salien vuoksi. Azkuna Zentroa -kulttuurikeskuksen pohjakerrokseen pääsee vapaasti. Muu osa bulevardista on kauppoja ja toimistoja: sen kiinnostavuus on julkisivujen kokonaisuudessa ja ylemmissä kerroksissa.
Miten alue kierretään
Toimiva reitti alkaa Plaza Circular -aukiolta Abandon rautatieaseman vierestä ja nousee Gran Vía -katua länteen. Ensimmäinen pysähdys on Jardines de Albia -puistossa ja Café Iruña -kahvilassa, toinen Moyúan aukiolla Chávarri-palatsin ja maakuntahallituksen palatsin vuoksi, ja sitten poiketaan etelään Azkuna Zentroa -kulttuurikeskukseen.
Sieltä kävelet kymmenessä minuutissa alas Guggenheimille tai Doña Casilda -puistoon, jossa on Bilbaon taidemuseo. Ensanche toimii siis saranana Casco Viejo -vanhankaupungin ja Abandoibarran välillä, ja sen ylittää melkein huomaamattaan useita kertoja päivässä.
Pelkkänä vierailukohteena siihen menee reilu tunti pysähdyksineen. Se ei ole muistomerkkien vaan kokonaisuuden kaupunginosa: katse on nostettava näyteikkunoiden yläpuolelle, koska silmien korkeudella tämä on mikä tahansa ostoskatu, ja ylhäällä ovat kupolit, lasitetut erkkerit ja veistetty kivi.
Ja syömään: Ledesma-katu ja maakuntahallituksen palatsin ympäristö ovat Ensanchen vaihtoehto vanhankaupungin pintxoille – järjestelmällisempi, terassein ja hieman kalliimpi, mutta tiskit ovat hyvin korkeatasoisia.
Käytännön tietoa
MissäRian vasemmalla rannalla, Plaza Circular -aukion ja Indautxun välissä.
Perille pääsyAbandon, Moyúan ja Indautxun metroasemat, kaikki kolme itse bulevardilla.
KestoKävelyyn reilu tunti; puoli päivää Azkuna Zentroa -kulttuurikeskuksen ja taidemuseon kanssa.
IlmaiseksiAzkuna Zentroa -kulttuurikeskuksen pohjakerros ja sen neljäkymmentäkolme pylvästä.
SyöminenLedesma-katu ja maakuntahallituksen palatsin ympäristö. Café Iruña aamiaiselle.
VinkkiNosta katseesi: Ensanchen parhaat puolet ovat ylemmissä kerroksissa.
Kartalla
🎧 Viavoyn kanssa
Kävele Bilbao ja kuuntele omaan tahtiin
Lataa Viavoy ja kävele Bilbao offline-tilassa, milloin haluat.
alk, 2,99 €· kertamaksu
City Pass · 9,99 €3 päivää, kaikki kierrokset: Bilbao