Se on akseli, jonka rautarikkaudet rakensivat katsoakseen itseään peilistä. Leveä ja suora katu kiillotettuine julkisivuineen ja hiljaisine raitiovaunuineen asfaltilla, linjattu vuonna 1876 Abandon niittyjen päälle, kasvimaille keskiaikaisen kaupungin ulkopuolelle. Kirjaimellisesti uusi kaupunki piirrettiin mudan päälle, ja siksi se on niin erilainen kuin rian (merenlahdeksi levenevä jokisuu) toisella puolella oleva sokkeloinen Casco Viejo -vanhakaupunki.
Suurisuuntaisesti suunniteltu kaupunginlaajennus
Asemakaavan allekirjoittivat kolme insinööriä – Pablo Alzola, Ernesto Hoffmeyer ja Severino Achúcarro – ja huomionarvoista on mittakaava: he suunnittelivat Bilbaon, joka oli moninkertaisesti suurempi kuin silloinen kaupunki, niin suuren, että jotkut pitivät heitä haaveilijoina. Kaupunki täytti lopulta jokaisen suunnitellun korttelin ja levisi vielä niiden yli.
Katuverkko noudattaa 1800-lukulaisten eurooppalaisten kaupunginlaajennusten logiikkaa: säännöllinen ruudukko, väljät korttelit, pääkatu, joka järjestää kaiken, ja pyöreät aukiot tärkeissä risteyksissä. Gran Vía kulkee hieman yli puolitoista kilometriä Plaza Circular -aukion ja Plaza del Sagrado Corazón -aukion välillä.
Nimi kunnioittaa Diego López de Haroa, Bizkaian herraa, joka 15. kesäkuuta 1300 allekirjoitti perustamiskirjan, jolla kourallisesta taloja rian varrella tuli kaupunki, jolla oli oikeus toriin ja satamaan. Seitsemän vuosisataa myöhemmin hänen mukaansa nimettiin kaupungin tyylikkäin katu.
Mitä katsoa matkan varrella
Arkkitehtuurin tihein keskittymä on Moyúan aukio, keskellä oleva ellipsi, jonka kautta kaikki kulkee. Siellä on Chávarri-palatsi vuodelta 1894, flaamilaishenkinen suuri talo, jonka erikoisuus yllättää, kun siitä kerrotaan: yksikään sen ikkunoista ei ole toisen kaltainen, kaikki vaihtelevat muodoltaan tai kooltaan.
Lähellä on maakuntahallituksen (Diputación Foral) palatsi vuodelta 1900, kadun mahtipontisin rakennus, jossa on marmoriportaikko ja sisätiloja, joihin voi tutustua tiettyinä aikoina. Se on paras esimerkki siitä, miten rautarikkauksia käytettiin, kun haluttiin todistaa jotain.
Ja katsoa pitää myös maahan, ei vain julkisivuihin: kadun varrelle siroteltujen metron sisäänkäyntien kaarevat lasikuvut ovat Norman Fosterin työtä, ja bilbaolaiset kutsuvat niitä nimellä fosteritos. On harvinaista, että kaupungin mainituin muotoiluesine on joukkoliikenteen sisäänkäynti.
Älä ohita
Linjattu kasvimaiden päälle
Vuonna 1876, Abandon niityille keskiaikaisen kaupungin ulkopuolelle. Uusi kaupunki piirrettynä mudan päälle.
Suunniteltu liian suureksi
Sen suunnitelleita kolmea insinööriä pidettiin haaveilijoina. Bilbao täytti lopulta jokaisen suunnitellun korttelin.
Chávarri-palatsi
Moyúan aukiolla, vuodelta 1894: yksikään sen ikkunoista ei ole toisen kaltainen. Kun sen kerran tiedät, et voi lakata katsomasta.
Fosteritos
Metron sisäänkäyntien kaarevat lasikuvut suunnitteli Norman Foster, ja ne ovat kaupungin mainituin muotoiluesine.
Miten se sopii Bilbaon-vierailuusi
Se on modernin Bilbaon selkäranka, eikä sen ylittämistä voi käytännössä välttää. Itäpäässä se alkaa Plaza Circular -aukiolta, Abandon rautatieaseman vierestä viiden minuutin päästä Casco Viejo -vanhakaupungista; lännessä se ulottuu Indautxuun, jo asuinalueelle.
Moyúan aukiolta laskeudut kymmenessä minuutissa Guggenheimille ja toisessa kymmenessä Bilbaon taidemuseoon. Ja parin korttelin päässä etelään on Azkuna Zentroa -kulttuurikeskus, Ensanchen, ruutukaavaisen kaupunginosan, pakollinen pysähdyspaikka.
Kävelyreittinä se vie tunnin pysähdyksineen, ja se on ennen kaikkea ostos- ja toimistokatu, ei monumenttien. Sen kiinnostavuus on kokonaisuudessa ja katseen nostamisessa: parhaat asiat ovat ylemmissä kerroksissa.
Usein kysytyt kysymykset
Kuka piirsi näin suoraviivaisen Ensanchen?
Kolme hyvin terävää insinööriä: Pablo Alzola, Ernesto Hoffmeyer ja Severino Achúcarro allekirjoittivat sen asemakaavan. Ja tässä se kummallinen kohta: he suunnittelivat Bilbaon, joka oli valtavasti suurempi kuin kaupunki silloin oli, niin suuren, että jotkut pitivät heitä haaveilijoina. Ja katso: kaupunki täytti lopulta jokaisen korttelin, jonka he piirsivät, ja kasvoi siitä vielä ulos. Kun kuljet näillä niin järjestelmällisillä ruuduilla, kuljet heidän viivaimella ja harpilla tehdyssä unelmassaan.
Entä kuka Diego López de Haro oikeastaan oli?
No, hän ei ollut vain yksi: Harot olivat kokonainen Bizkaian herrojen dynastia, ja kaupungin perustaja oli Diego López V. 15. kesäkuuta 1300 hän allekirjoitti perustamiskirjan, jolla kourallisesta taloja rian varrella tuli kaupunki, jolla oli oikeus toriin ja satamaan. Tuo paperi on kirjaimellisesti Bilbaon syntymätodistus. Seitsemän vuosisataa myöhemmin komein katu kantaa hänen nimeään; minusta se on oikein ja kohtuullista.
