Mercado de Nuestra Señora de África -kauppahalli
Täällä kaikki kutsuvat sitä nimellä ”La Recova”. Uuskolonialistinen, vuodelta 1944, ja siinä on keskuspiha ja pylväskäytävät. Kanarialaista juustoa, gofiota, vanhoja perunalajikkeita ja päivän kalaa.

Amerikasta 1500-luvulla tuotuja perunalajikkeita, jotka ovat säilyneet täällä, valloitusta vanhempaa paahdettua jauhoa ja vuohenjuustoja, jotka tuskin lähtevät saarilta.
🎧 Reitillä García Sanabrian puisto ja África-kauppahalliKanarialainen keittiö ei muistuta mitään muuta espanjalaista keittiötä, ja syy on maantieteellinen: nämä saaret olivat tuhat kilometriä lähempänä Amerikkaa kuin Manner-Espanja niinä vuosisatoina, joina ratkesi, mitä Eurooppa söi. Tuloksena on ruokakomero, jonka aineksia ei missään muualla maassa käytetä arkisesti.
Papas arrugadas, ryppyiset perunat, ovat tunnusruoka: pieniä perunoita, jotka keitetään kuorineen runsaassa suolassa, kunnes vesi haihtuu ja kuori jää ryppyiseksi ja ohuen suolakuoren peittämäksi. Ne syödään kokonaisina kuorineen ja dipataan kastikkeeseen.
Kiinnostavinta ovat lajikkeet. Kanariansaarten vanhat perunat polveutuvat Amerikasta 1500-luvulla tuoduista mukuloista, ja monet niistä ovat käytännössä kadonneet alkuperäseudultaan: täällä niitä viljellään yhä pienillä vuoristopalstoilla, ja niillä on nimiä kuten papa negra, bonita tai borralla.
Mojot ovat ne kaksi kastiketta, jotka tulevat lähes kaiken kanssa. Punaisessa mojossa eli picónissa on kuivattua paprikaa, valkosipulia, kuminaa, öljyä ja etikkaa, ja se kuuluu lihan seuraksi. Vihreä mojo, jossa on korianteria tai persiljaa, tulee kalan kanssa. Ne tarjoillaan erikseen kulhossa, ja niihin dipataan.
Ja kala on satamakaupungissa minkä tahansa ruokalistan varmin valinta: vieja, cherne, sama ja chicharro, runsas ja halpa kala, joka oli kaupungin kalastajien ruokavalion perusta ja joka antoi santacruzilaisille heidän lempinimensä chicharrerot.
Täällä kaikki kutsuvat sitä nimellä ”La Recova”. Uuskolonialistinen, vuodelta 1944, ja siinä on keskuspiha ja pylväskäytävät. Kanarialaista juustoa, gofiota, vanhoja perunalajikkeita ja päivän kalaa.
Lataa sovellus ja löydä Santa Cruz de Tenerife offline-tilassa, milloin haluat. Kävele reitti García Sanabrian puisto ja África-kauppahalli paikallinen opas korvassasi.
Lue lisää Viavoysta →Gofio on paahdetusta viljasta jauhettua jauhoa – millosta (maissista), vehnästä tai ohrasta – ja se on Kanariansaarten vanhin ruoka: sitä söivät guanchit, saaren alkuperäisasukkaat, ennen kuin Euroopasta saapui ketään. Se on yksi niistä harvoista tuon kulttuurin aineksista, jotka ovat säilyneet koskemattomina.
Sitä käytetään tuhannella tavalla: liemen kanssa taikinaksi vaivattuna, muhennoksen päälle siroteltuna, maitoon tai banaaniin vatkattuna ja jälkiruoissa. Aluksi se hämmentää, ja sitten se osoittautuu melko koukuttavaksi. Sen tilaaminen on nopein tapa syödä jotain aidosti espanjalaisvalloitusta edeltävää.
Juustot ovat toinen suuri luku. Kanarialaiset juustot ovat enimmäkseen vuohenjuustoja, useilla saarilla on omat alkuperänimityksensä, ja niitä syödään tuoreina, puolikypsinä tai savustettuina. Saariston ulkopuolelle niitä lähtee hyvin vähän, joten ne kuuluvat niihin asioihin, joita voi maistaa vain täällä.
Muhennoksista rancho canario ja puchero, joissa on kikherneitä, lihaa ja vihanneksia, sekä sancocho, suolakalaa perunoiden ja mojon kanssa, joka on Semana Santan (pääsiäistä edeltävä hiljainen viikko) ruoka. Ja jälkiruoaksi bienmesabe, jossa on mantelia ja hunajaa, sekä frangollo, jälleen millosta tehty.
Juotavaksi kanarialaisia viinejä, jotka elävät nyt erinomaista aikaa. Niitä viljellään vulkaanisella maaperällä, ja joillakin saarilla viiniköynnökset kasvavat tuhkaan kaivetuissa kuopissa; lajikkeita – listán negro, malvasía, marmajuelo – ei tapaa missään muualla.
Mercado de Nuestra Señora de África -kauppahalli on ensimmäinen pakollinen pysähdys, ja aamulla: siellä näet koko ruokakomeron kerralla, ja myyjät selittävät, mitä mikin on. Keskipäivän jälkeen meno hiipuu paljon.
Jos haluat istua alas, vanhankaupungin alueella calle del Castillo -kadun ja sen rinnakkaiskatujen ympärillä saa aitoa kanarialaista ruokaa kohtuuhintaan, ja etuna on, että alue on samalla reitillä kuin Plaza de España -aukio ja Palacio de Carta -palatsi.
La Norian alueella ja rotkon vieressä olevilla kaduilla, lähellä TEA:ta ja Concepción-kirkkoa, on paljon terasseja ja alkuillan ja illan tunnelmaa. Sinne kaupunki lähtee ulos.
Hyödyllinen huomio: Kanariansaarilla ravintolahinnat ovat yleensä hieman alemmat kuin Manner-Espanjassa, ja IGIC – paikallinen vero – on alempi kuin manneren arvonlisävero. Hyvin syöminen tulee täällä kohtuullisen edulliseksi.
Vanhankaupungin lähtöpiste, ja ravintolakadut ovat aivan vieressä. Calle del Castillo -kadun ympäristöstä löytyy kohtuuhintainen kanarialainen ruoka.
Sen ympärillä olevalla La Norian alueella on paljon terasseja ja alkuillan ja illan tunnelmaa. Se on kaupunginosa, jonne kaupunki lähtee ulos.
Pieniä perunoita, jotka keitetään kuorineen runsaassa suolassa, kunnes vesi haihtuu ja kuori jää ryppyiseksi ja ohuen suolakuoren peittämäksi. Ne syödään kokonaisina kuorineen mojoon dipaten. Monet käytetyistä lajikkeista polveutuvat Amerikasta 1500-luvulla tuoduista mukuloista, jotka ovat lähes kadonneet alkuperäseudultaan.
Punaisessa mojossa eli picónissa on kuivattua paprikaa, valkosipulia, kuminaa, öljyä ja etikkaa, ja perinteisesti se kuuluu lihan ja perunoiden seuraksi. Vihreässä mojossa on korianteria tai persiljaa, ja se tulee kalan kanssa. Ne tarjoillaan erikseen kulhossa, ja paikallinen sääntö on yksinkertainen: kastikkeeseen dipataan, sitä ei kaadeta päälle.
Paahdetusta viljasta jauhettua jauhoa – millosta (maissista), vehnästä tai ohrasta – ja Kanariansaarten vanhin ruoka: sitä söivät guanchit, alkuperäisasukkaat, ennen eurooppalaisten valloitusta. Se on yksi niistä harvoista tuon kulttuurin aineksista, jotka ovat säilyneet koskemattomina. Sitä nautitaan liemen kanssa taikinaksi vaivattuna, muhennoksen päälle siroteltuna, maitoon vatkattuna tai jälkiruoissa.
Chicharron mukaan: se on runsas ja halpa kala, joka oli kaupungin kalastajien ruokavalion perusta. Nimitys alkoi pilkkana naapurikaupungista La Lagunasta, joka oli silloin pääkaupunki ja ylhäinen kaupunki, ja santacruzilaiset ottivat sen lopulta ylpeinä omakseen – tavallinen kohtalo osuville lempinimille.
Ehdottomasti, ja se elää nyt erinomaista aikaa. Sitä viljellään vulkaanisella maaperällä, ja joillakin saarilla viiniköynnökset kasvavat tuhkaan kaivetuissa kuopissa tuulelta suojassa; lajikkeita – listán negro, malvasía, marmajuelo – ei tapaa missään muualla. Se on yksi niistä asioista, jotka täällä kannattaa eniten maistaa.
La Recovan kauppahallissa aamulla, jotta ymmärrät ruokakomeron. Jos haluat istua alas, vanhankaupungin kaduilla calle del Castillo -kadun ympärillä saa aitoa kanarialaista ruokaa kohtuuhintaan. Ja La Norian alueella rotkon vieressä on paljon terasseja ja alkuillan ja illan tunnelmaa: sinne kaupunki lähtee ulos.
Yleensä se on hieman halvempaa kuin Manner-Espanjassa, muun muassa siksi, että IGIC, paikallinen välillinen vero, on alempi kuin manneren arvonlisävero. Santa Cruzin kaltaisessa pääkaupungissa suurin osa ravintoloista palvelee lisäksi kaupunkilaisia eikä ohikulkevia turisteja, mikä parantaa hinta-laatusuhdetta melkoisesti.
Lataa Viavoy ja kävele Santa Cruz de Tenerife offline-tilassa, milloin haluat.

Jatka lukemista



