Museo Canario
Maailman suurin kokoelma Gran Canarian muinaisten asukkaiden jäännöksiä, koottu vuodesta 1879 lähtien. Varaa reilu tunti ja kierrä rauhassa.

Ennen vuotta 1478 täällä asui ihmisiä, joiden alkuperästä ja kielestä kiistellään yhä. Se, mitä heistä on jäljellä, säilytetään Veguetassa museossa, jonka perusti lääkäri, jonka kirjan Rooma kielsi.
🎧 Reitillä Vegueta: katedraali, Kolumbus ja perustajakortteliGran Canarian kiehtovin luku on se, joka tapahtui ennen kuin kukaan Euroopasta oli saapunut. Muinaiset kanarialaiset olivat asuneet täällä vuosisatoja, kun Juan Rejón nousi maihin vuonna 1478, ja he kestivät viisi vuotta. Se, mitä heistä tiedämme, mahtuu yhteen Veguetan museoon, ja sitä on paljon vähemmän kuin toivoisimme.
El Museo Canario -museon perusti vuonna 1879 saarelainen lääkäri Gregorio Chil y Naranjo keskellä 1800-luvun tieteellistä kuohuntaa, kun puoli Eurooppaa väitteli Darwinista ja ihmisen alkuperästä.
Chil halusi tutkia muinaisia kanarialaisia tiedemiehen tarkkuudella, ja hän kokosi kokoelman, joka on nykyään maailmassa ainutlaatuinen. Se tuli hänelle kalliiksi: hänen suuri teoksensa näiden saarten menneisyydestä päätyi kirkon kiellettyjen kirjojen luetteloon, Rooman tuomitsemana.
Museossa elää yhä tuo 1800-luvun henki – puiset vitriinit, järjestelmällinen järjestys, kabinetin tunnelma – ja se on osa sen voimaa. Se ei ole näytöillä modernisoitu museo: se on toisen aikakauden arkisto, joka toimii edelleen.
Vaikuttavin on antropologinen kokoelma: satoja kalloja ja muumioita vitriineihin järjestettyinä. Kyse ei ole sairaalloisesta uteliaisuudesta. Se on ainoa olemassa oleva tapa katsoa kasvoihin ihmisiä, jotka asuivat täällä ennen kuin kukaan tuli muualta.
Maailman suurin kokoelma Gran Canarian muinaisten asukkaiden jäännöksiä, koottu vuodesta 1879 lähtien. Varaa reilu tunti ja kierrä rauhassa.
Lataa sovellus ja löydä Las Palmas offline-tilassa, milloin haluat. Kävele reitti Vegueta: katedraali, Kolumbus ja perustajakortteli paikallinen opas korvassasi.
Lue lisää Viavoysta →Pintaderas ovat geometrisin kuvioin koristeltuja savileimasimia, ja niiden käyttötarkoituksesta kiistellään yhä: yhteisten viljavarastojen omistusmerkki, vartalon koristelu, suvun tunnus. Kukaan ei tiedä varmasti, ja juuri tuo epävarmuus tekee niistä kiehtovia.
Taran idoli on istuva poltetusta savesta tehty hahmo, jonka vartalon muodot on korostettu voimakkaasti, ja siitä on tullut saaren symboli. Tutkijat uskovat sen ilmentäneen hedelmällisyyttä, mutta emme tiedä sen todellista nimeä emmekä sitä uskomusta, johon se liittyi. Se on nimetty Taran alueen mukaan Telden lähellä, mistä se löytyi.
Tietämättömyys on koko tämän luvun hallitseva sävy. Tiedämme, että muinaiset kanarialaiset olivat sukua Pohjois-Afrikan berberikansoille, että he muumioivat vainajansa, että he asuivat luolissa ja kivitaloissa ja että heillä oli yhteisiä linnoitettuja viljavarastoja. Lähes kaikki muu on kiistanalaista.
Myös muumiointi on säilynyt, ja se on silmiinpistävä piirre: he preparoivat ruumiit ja laskivat ne hautaluoliin, ja useita noista muumioista on nykyään museon vitriineissä.
Valloitus kesti viisi vuotta, vuodesta 1478 vuoteen 1483, mikä on järjettömän pitkä aika näin pienelle saarelle. Muinaiset kanarialaiset puolustautuivat maastoa hyödyntäen – kalliojyrkänteitä ja rotkoja – kunnes Gáldarin guanarteme vangittiin ja päätyi sopimukseen Kastilian kanssa.
Vastarintaa ilmentää parhaiten Doramas, vaatimattomista oloista lähtöisin oleva päällikkö, joka ansaitsi johtoaseman pelkällä rohkeudellaan, mikä oli muinaisten kanarialaisten keskuudessa äärimmäisen harvinaista. Hän kaatui taistelussa noin vuonna 1481, perimätiedon mukaan kaksintaistelussa Arucasin lähellä.
Hänen nimeään kantaa nykyään Doramas-puisto, keskustan suuri puutarha, joka sai nimensä jo 1900-luvulla. Se oli tietoinen tapa korostaa saaren valloitusta edeltäviä juuria ja muistuttaa, että ennen valloitusta täällä oli jo kansa omine sankareineen.
Vastapainon näkee Veguetassa: San Antonio Abad -kappeli, jossa luettiin ensimmäinen messu vuonna 1478, tai Casa de Colón -talo, joka oli juuri valloitetun saaren kuvernöörin asuinpaikka. Kaksi kertomusta elää rinnakkain samassa kaupunginosassa viiden minuutin päässä toisistaan.
Se kantaa sen alkuasukaspäällikön nimeä, joka vastusti Kastiliaa ja kaatui taistelussa noin vuonna 1481. Nimen antaminen 1900-luvulla oli tietoinen kannanotto.
Tänne kohosi kaupungin ensimmäinen kirkko vuonna 1478, ja täällä luettiin ensimmäinen messu. Toisen kertomuksen, valloittajien kertomuksen, nollakilometri.
Väestö, joka asutti Gran Canariaa ennen Kastilian valloitusta ja oli sukua Pohjois-Afrikan berberikansoille. He asuivat luolissa ja kivitaloissa, heillä oli yhteisiä linnoitettuja viljavarastoja, ja he muumioivat vainajansa. Heidän kielestään, uskonnostaan ja suuresta osasta heidän yhteiskuntajärjestystään kiistellään yhä lähes kaikesta.
Geometrisin kuvioin koristeltuja savileimasimia, jotka ovat tyypillisiä Gran Canarialle ja joiden käyttötarkoituksesta väitellään yhä: ne saattoivat olla yhteisten viljavarastojen omistusmerkkejä, vartalon koristeluun käytettyjä leimasimia tai suvun tunnuksia. Niitä on säilynyt paljon El Museo Canario -museossa, ja ne ovat saaren valloitusta edeltävän menneisyyden tunnistettavimpia kuvia.
Pieni istuva hahmo poltetusta savesta, jonka vartalon muodot on korostettu voimakkaasti ja josta on tullut saaren symboli. Se on nimetty Taran alueen mukaan Telden lähellä, mistä se löytyi. Tutkijat uskovat sen ilmentäneen hedelmällisyyttä, mutta sen todellista nimeä tai tarkkaa uskomusta, johon se liittyi, ei tunneta.
Viisi kokonaista vuotta, vuodesta 1478 vuoteen 1483, mikä on valtavan pitkä aika näin pienelle saarelle. Muinaiset kanarialaiset puolustautuivat hyödyntäen jokaista kalliojyrkännettä ja jokaista rotkoa. Lopulta heidän johtajansa, Gáldarin guanarteme, vangittiin, ja hän päätyi sopimukseen Kastilian kanssa.
Alkuasukaspäällikkö, joka johti vastarintaa Kastilian joukkoja vastaan. Hänen hahmossaan on jotain erityistä: hän ei ollut ylhäistä sukua vaan vaatimattomista oloista lähtöisin, ja silti hän ansaitsi johtoaseman pelkällä rohkeudellaan, mikä oli muinaisten kanarialaisten keskuudessa äärimmäisen harvinaista. Hän kaatui taistelussa noin vuonna 1481, perimätiedon mukaan kaksintaistelussa Arucasin lähellä.
Koska muinaiset kanarialaiset muumioivat vainajansa: he preparoivat ruumiit ja laskivat ne hautaluoliin, minkä ansiosta ne ovat säilyneet. El Museo Canario on koonnut vuodesta 1879 lähtien maailman suurimman kokoelman näitä jäännöksiä, ja se on ainoa olemassa oleva tapa tutkia tuota väestöä suoraan.
Se tekee vaikutuksen, kyllä: satoja kalloja ja useita muumioita järjestettyinä 1800-luvun puisiin vitriineihin. Sitä ei kuitenkaan ole rakennettu spektaakkeliksi tai sairaalloisen uteliaisuuden kohteeksi vaan tieteelliseksi arkistoksi, ja se herättää enemmän liikutusta kuin vastenmielisyyttä. Se on luultavasti se vierailu, joka muuttaa eniten tapaasi katsoa saarta.
Lataa Viavoy ja kävele Las Palmas offline-tilassa, milloin haluat.

Jatka lukemista



