Täällä tuoksuvat kostea maa, laakeri ja kukat. Se on suuri vihreä keidas keskellä kaupunkia, ja se kantaa alkuasukaspäällikön nimeä, joka vastusti kastilialaisia joukkoja 1400-luvulla. Ei ole pieni yksityiskohta, että 1900-luvun puisto on nimetty näin: se on kannanotto.
Englantilaisten yksityispuutarhasta kaikkien puistoksi
Sen suunnitteli Miguel Martín-Fernández de la Torre, sama arkkitehti, joka suunnitteli Ciudad Jardín -kaupunginosan ja Pueblo Canario -kylän, ja se avattiin vuonna 1950.
Siihen asti nämä puutarhat olivat yksityisiä: ne kuuluivat Hotel Santa Catalina -hotellin englantilaisille ja brittiyhteisölle, joka oli asettunut tänne sataman myötä. Kaupunki osti ne avatakseen ne vihdoin koko kansalle.
Tämä ele – eliitin puutarhasta tuli kaikkien puisto – kuvaa varsin hyvin sitä, mitä monissa Espanjan kaupungeissa tapahtui 1900-luvun puolivälissä, ja täällä siihen tulee lisämerkitys, koska tuo eliitti oli ulkomaista.
Kuka Doramas oli
Doramas oli alkuasukaspäällikkö, kanarialainen soturi, joka johti vastarintaa kastilialaisia joukkoja vastaan valloituksen aikana 1400-luvulla. Ja hänen hahmossaan on jotain erityistä: hän ei ollut ylhäistä sukua vaan vaatimatonta syntyperää, ja silti hän ansaitsi johtajuutensa pelkällä rohkeudella, mikä oli muinaisten kanarialaisten keskuudessa hyvin harvinaista.
Hän taisteli loppuun asti ja kaatui noin vuonna 1481, kertomusten mukaan kaksintaistelussa Arucasin lähellä. Hänen muistonsa juurtui niin syvälle, että se säilyi kansan muistissa viisi vuosisataa.
Kun puisto nimettiin hänen mukaansa vasta 1900-luvulla, se oli tapa nostaa esiin saaren espanjalaisvaltaa edeltävät juuret ja muistuttaa, että ennen valloitusta täällä eli jo kansa omine sankareineen. Sama kannanotto on El Museo Canario -museon taustalla Veguetassa.
Puiden joukossa on lohikäärmepuita, Kanariansaarten toteemipuita: ne kasvavat niin hitaasti, että niiden ikää on vaikea laskea, ja ne voivat elää vuosisatoja. Hämmästyttävintä on, että haavoitettuna puu ”vuotaa verta”: se erittää punaista pihkaa, jota kutsutaan lohikäärmeenvereksi ja jota käytettiin ennen lääkkeenä ja väriaineena.
Älä ohita
Se oli englantilaisten yksityispuutarha
Kaupunki osti sen ja avasi sen yleisölle vuonna 1950; sen suunnitteli Martín-Fernández de la Torre.
Doramas oli vaatimatonta syntyperää
Hän ansaitsi johtajuutensa pelkällä rohkeudella, mikä oli muinaisten kanarialaisten keskuudessa hyvin harvinaista.
Hän kaatui taistelussa noin vuonna 1481
Perimätiedon mukaan kaksintaistelussa Arucasin lähellä. Hänen muistonsa säilyi viisi vuosisataa.
Lohikäärmepuut ”vuotavat verta”
Kanariansaarten toteemipuu erittää punaista pihkaa, jota käytettiin ennen lääkkeenä ja väriaineena.
Miten se sopii vierailuusi Las Palmasissa
Se on Ciudad Jardín -kaupunginosassa historiallisen keskustan ja satama-alueen välissä. Puiston sisällä ovat Pueblo Canario -kylä, Museo Néstor ja Hotel Santa Catalina.
Pysähdys kestää kolmekymmentä minuuttia kävellen, tai kauemmin, jos menet museoon. Puistossa on lampi ankkoineen, intianlaakereita ja trooppisten kukkien istutuksia.
Se on kaupungin paras vihreä tauko ja toimii saranana Las Palmasin kahden navan välillä: etelässä Vegueta ja Triana, pohjoisessa Santa Catalina ja Las Canteras -ranta.
Usein kysytyt kysymykset
Kuka Doramas oikeastaan oli?
Hahmo, johon on helppo rakastua. Doramas ei ollut ylhäistä sukua vaan vaatimatonta syntyperää, ja silti hän ansaitsi johtajuutensa pelkällä rohkeudella, mikä oli muinaisten kanarialaisten keskuudessa hyvin harvinaista. Hän taisteli loppuun asti ja kaatui noin vuonna 1481, kertomusten mukaan kaksintaistelussa Arucasin lähellä. Hänen muistonsa juurtui niin syvälle, että vanha ja rehevä laakerimetsä saaren pohjoisosassa kantaa yhä hänen nimeään, Selva de Doramas. Hän ei ollut kuningas: hän oli kansan sankari. Siksi tämä puisto on hänen.
Mitä erityistä noissa lohikäärmepuissa on?
Lohikäärmepuu on toteemipuumme, toisen aikakauden eloonjäänyt. Se kasvaa hyvin hitaasti, niin hitaasti, että sen ikää on vaikea laskea, ja se voi elää vuosisatoja ja vuosisatoja. Mutta hämmästyttävintä on, että jos sitä haavoittaa, se ”vuotaa verta”: se erittää punaista pihkaa, jota kutsutaan lohikäärmeenvereksi ja jota käytettiin ennen lääkkeenä, väriaineena ja jopa rituaaleissa. Muinaisista kanarialaisista se oli maaginen puu, enkä ihmettele. Kun kuljet sellaisen ohi, katso sitä kunnioittavasti: se voi olla vanhempi kuin kaikki, mitä olet tänään nähnyt.
