Kalkitut seinät, tea-puusta (kanariamännyn pihkainen sydänpuu) tehdyt parvekkeet, puiset säleiköt ja mukulakivillä päällystetty aukio: se näyttää saarten perinteiseltä kylältä. Mutta katso tarkkaan, sillä se ei ole vanha. Se on täydellinen lavaste, keksitty kylä, jonka taidemaalari Néstor Martín-Fernández de la Torre suunnitteli vuonna 1937.
Kylä, jota ei koskaan ollut
Néstor ajatteli sen kanarialaisten tapojen ”eläväksi näyttelyksi”, ja hänen veljensä Miguel rakensi sen neocanario-tyyliin yhdistellen koko saariston kansan-, kirkko- ja sotilasarkkitehtuurin parhaita puolia.
Toisin sanoen: se ei jäljittele mitään todellista kylää, vaan tislaa aineksia monesta ja valmistaa niistä ihannekuvan. Se on täsmälleen samanlainen operaatio kuin Puerto Banús Marbellassa kolmekymmentä vuotta myöhemmin, mutta kulttuurisella eikä kaupallisella tarkoituksella.
Néstor ei ehtinyt nähdä sitä valmiina: hän kuoli vuonna 1938, juuri ennen kuin olisi täyttänyt viisikymmentäyksi, eikä kokonaisuutta vihitty käyttöön ennen vuotta 1956. Lähes kaksikymmentä vuotta ajatuksen ja todellisuuden välillä.
Parvekkeet ovat tea-puuta, saaren aarretta: kanariamännyn pihkaista sydänpuuta, rungon vanhinta ja kovinta osaa. Se on erittäin tiheää, lähes lahoamatonta puuta, joka kestää vuosisatoja, ja siksi se varattiin talon arvokkaimpiin osiin.
Sunnuntaisin soi timple
Ajatuksena oli antaa vierailijalle yhdessä paikassa saaren koko olemus: musiikki, tanssi, käsityöt ja saarelaisten suhde mereen. Ja se elää yhä: monena sunnuntaina tällä samalla aukiolla kansantanssiryhmät tanssivat perinteisissä asuissa, jotka Néstor itse suunnitteli.
Tanssit ovat ikiaikaiset: iloinen ja hyppelevä isa juhlan piristykseksi, hidas ja tunteikas folía, melkein kaunis valitus, sekä malagueña, jossa on Manner-Espanjan etelästä tullutta tunnelmaa ja josta tuli täällä omaa. Kaikki timplen ja laulun säestyksellä.
Timple on kanarialainen soitin par excellence: pieni, viisikielinen, takaa pullea kaikukoppa – sitä sanotaan ”kyttyräksi” – ja kirkas, hyvin tunnistettava ääni. Se on venezuelalaisen cuatron ja ukulelen kaukainen serkku; kaikki polveutuvat Iberian niemimaalta matkaan lähteneistä soittimista.
Istu kivipenkille ja kuvittele timplen soivan. Sitä Néstor halusi: ettei kanarialaisuus olisi vitriinien asia, vaan jotain, mitä tanssitaan ja lauletaan.
Älä ohita
Keksitty kylä
Taidemaalari Néstorin vuonna 1937 suunnittelema ja hänen veljensä Miguelin neocanario-tyyliin rakentama.
Néstor ei nähnyt sitä valmiina
Hän kuoli vuonna 1938, eikä kokonaisuutta vihitty käyttöön ennen vuotta 1956: lähes kaksikymmentä vuotta ajatuksesta todellisuuteen.
Tea-puiset parvekkeet
Kanariamännyn pihkainen sydänpuu: erittäin tiheää, lähes lahoamatonta ja varattu arvokkaisiin käyttöihin.
Kansanmusiikkia sunnuntaisin
Ryhmät tanssivat isaa, folíaa ja malagueñaa asuissa, jotka Néstor itse suunnitteli.
Miten se sopii vierailuusi Las Palmasissa
Se on Doramas-puiston sisällä, Ciudad Jardín -kaupunginosassa, Hotel Santa Catalina -hotellin vieressä. Aivan tässä on myös Museo Néstor.
Pysähdys kestää kaksikymmentä tai kolmekymmentä minuuttia, ja lisäksi museo, jos menet sisään. Jos voit, mene sunnuntaiaamuna: kun kansantanssiryhmät esiintyvät, kokonaisuus täyttää tehtävän, jota varten se rakennettiin.
Se on luonteva päätös Ciudad Jardín -kaupunginosan kierrokselle yhdessä kaupunginosan asuinsydämen ja itse puiston kanssa.
Usein kysytyt kysymykset
Mitä on parvekkeiden ”tea-puu”?
Tea on saaren aarre: kanariamännyn pihkainen sydänpuu, rungon vanhin ja kovin osa, pihkan kyllästämä. Se on erittäin tiheää, lähes lahoamatonta puuta, joka kestää vuosisatoja, ja siksi se varattiin talon arvokkaimpiin osiin: parvekkeisiin, kattoihin, kasettikattoihin. Sen työstäminen oli kallista ja hidasta, joten hyvä tea-parveke oli myös arvoaseman merkki. Kun näet noita tummia ja veistettyjä parvekkeita, tiedät: se ei ole mitä tahansa puuta, se on puhdasta kanariamäntyä.
Mitä tansseja täällä nähdään sunnuntaisin?
Ikiaikaisia, niitä, jotka lähtevät sydämestämme: iloinen ja hyppelevä isa juhlan piristykseksi; hidas ja tunteikas folía, melkein kaunis valitus; ja malagueña, jossa on Manner-Espanjan etelästä tullutta tunnelmaa ja josta tuli täällä omaa. Kaikki timplen ja laulun säestyksellä, äänet toistensa päällä. Jokaisella tanssilla on oma luonteensa, ja heti ensimmäisistä tahdeista tiedät, mikä on vuorossa. Kuuntele niitä rauhassa: niissä on tämän maan henki.
