Santa Catalina -kauppahalli
Paras paikka ostaa tuotteita: porc negre -sobrasadaa, camaiotia, Mahónin juustoa, fenkolilla maustettuja trencades-oliiveja. Ja syödä tiskeillä ostereita, mallorcalaista viiniä ja vasta paistettua kalaa. Aamupäivällä.

Saaren keittiö, jossa on mustaa sikaa, kuivanviljelyn vihanneksia ja leipä, joka on jo vuosisatojen ajan leivottu ilman suolaa. Mitä tilata, missä ja miksi ensaïmada on saanut nimensä.
🎧 Reitillä Santa Catalina, kauppahalli ja Es JonquetMallorcalainen keittiö on saaren ja kuivanviljelyn keittiötä: sianlihaa, sesongin vihanneksia, oliiviöljyä, perinteisissä resepteissä vähän kalaa – vaikka se kuulostaa ristiriitaiselta – ja huomattavaa taitoa hyödyntää kaikki. Kaikki tämä elää nykyään rinnakkain kansainvälisen ravintolaelämän kanssa, joka on kasvanut valtavasti, ja auttaa, kun osaa erottaa ne toisistaan.
Sobrasada, camaiot, frit.
Sobrasada on saaren tunnustuote: raakakypsytetty makkara, joka tehdään jauhetusta sianlihasta paprikajauheen, suolan ja mausteiden kanssa; se on levitettävää ja väriltään syvänpunaista. Sitä syödään sellaisenaan leivän päällä, sulatetaan paahtoleivälle hunajan kanssa ja käytetään pataruokien pohjana.
Paras on porc negre -sobrasada, joka tehdään mallorcalaisesta mustasta siasta. Se on hitaasti kasvava, runsaasti marmoroitunut kotoperäinen rotu, joka oli vähällä kadota ja jota alettiin elvyttää kahdeksankymmentäluvulta lähtien. Ero teolliseen sobrasadaan on huomattava sekä maussa että hinnassa.
Camaiot on sen maalaisempi serkku: sama massa täytettynä eläimen omaan nahkaan ja isompina paloina. Ja frit mallorquí on sisäelinruokien klassikko – maksaa, verta, sydäntä – paistettuna perunan, paprikan ja fenkolin kanssa. Siitä on myös äyriäisversio, frit de marisc.
Kotiteurastus, les matances, on yhä syksyisin perhetapahtuma saaren kylissä, ja siitä syntyvät sobrasada, camaiot ja butifarró-makkara. Se ei ole henkiin herätettyä kansanperinnettä vaan elävä käytäntö.
Paras paikka ostaa tuotteita: porc negre -sobrasadaa, camaiotia, Mahónin juustoa, fenkolilla maustettuja trencades-oliiveja. Ja syödä tiskeillä ostereita, mallorcalaista viiniä ja vasta paistettua kalaa. Aamupäivällä.
Lataa sovellus ja löydä Palma offline-tilassa, milloin haluat. Kävele reitti Santa Catalina, kauppahalli ja Es Jonquet paikallinen opas korvassasi.
Lue lisää Viavoysta →Tumbet on vihanneskeittiön suurin lahja: perunaa, munakoisoa ja paprikaa erikseen paistettuina ja kerroksittain koottuina tomaattikastikkeen kanssa. Se on pisto-padan ja ratatouillen serkku, ja niiden tapaan se syntyi pikemminkin kasvimaan kalenterista kuin reseptistä.
Trampó on kesän salaatti: tomaattia, vihreää paprikaa ja sipulia isoina paloina, oliiviöljyä ja suolaa, ei mitään muuta. Sitä syödään sellaisenaan tai coca-leivän päällä; coca on ohut taikinapohja, joka toimii Mallorcalla kuin pizza ilman juustoa.
Arròs brut on sisämaan liemekäs riisiruoka, jossa on lihaa, riistaa ja vihanneksia ja joka on sofriton ja mausteiden ansiosta tummaa. Ja pa amb oli on kansallinen instituutio: tummaa leipää, jota on hierottu ramallet-tomaatilla, oliiviöljyä ja suolaa, ja päällä sobrasadaa, juustoa tai kinkkua.
Leipä on se yksityiskohta, joka yllättää eniten. Mallorcalainen pa moreno on jo vuosisatojen ajan leivottu ilman suolaa, siitä asti kun suolaa verotettiin ja se oli kallista. Se kuulostaa vialta, mutta se on juuri niksi: näin leipä imee oliiviöljyn, tomaatin ja sobrasadan kilpailematta niiden kanssa.
Yhdessä Fàbrica-kadun kanssa Palman tiheimmät ravintolakeskittymät: luovaa keittiötä, aasialaista, latinalaisamerikkalaista, viinibaareja ja tapaskierrosta. Täällä kaupunki syö illallista, ja viikonloppuisin kannattaa varata pöytä.
Ensaïmada on saaren leivonnainen: kohotettua taikinaa kierrettynä spiraaliksi sianihran kanssa, ja koska ihra on mallorcaksi saïm, siitä tulee nimi. Sitä tehdään täytteettömänä tai täytettynä cabello de ángel -hillolla eli kandeeratulla kurpitsalla, ja hyvässä ensaïmadassa sisus on säikeistä ja irtoaa kerroksina.
Muita paikallisia leivonnaisia: Valldemossan coca de patata, joka on hyvin kuohkea; rubiols ja crespells, juhlien leivonnaisia; ja gató d'ametla, mantelikakku, joka tarjoillaan mantelijäätelön kanssa ja joka on mallorcalaisin jälkiruoka, mitä on olemassa.
Mallorcalla on kaksi viinin alkuperänimitystä, Binissalem ja Pla i Llevant, ja hyvin omaleimaisia kotoperäisiä lajikkeita: punaviineissä manto negro ja callet, valkoviineissä prensal blanc ja giró ros. Viinejä tehdään vähän, niitä viedään vähän ulkomaille ja niiden hinta on keskitason yläpäässä, mutta ne ovat sen arvoisia.
Alueista: Santa Catalina -kauppahalli sekä Fàbrica- ja Sant Magí -kadut illalliselle; vanhakaupunki Lonjan ja Sant Francesc -basilikan ympärillä lounaalle; ja Ca'n Joan de s'Aigo, joka on toiminut 1700-luvulta lähtien, kuumalle suklaalle ja ensaïmadalle.
Sobrasadaa, mieluiten porc negre -sobrasadaa; frit mallorquíta, sisäelinruokaa perunan, paprikan ja fenkolin kanssa; tumbetia, saaren versiota pisto-padasta; pa amb olia suolattomalla tummalla leivällä; ja jälkiruoaksi ensaïmadaa tai gató d'ametlaa mantelijäätelön kanssa. Juotavaksi viiniä Binissalemista tai Pla i Llevantista.
Koska sitä on leivottu näin jo vuosisatojen ajan, siitä asti kun suolaa verotettiin ja se oli kallista. Säästämisestä tuli pa amb olin avain: suolaton leipä imee oliiviöljyn, ramallet-tomaatin ja sobrasadan kilpailematta niiden kanssa, ja siksi kokonaisuus toimii.
Mallorcalainen musta sika, hitaasti kasvava ja runsaasti marmoroitunut kotoperäinen rotu, joka oli vähällä kadota ja jota alettiin elvyttää kahdeksankymmentäluvulta lähtien. Siitä tehdyn sobrasadan maku ja rakenne eroavat huomattavasti teollisesta, ja myös hinta on selvästi korkeampi.
Sianihrasta, joka on mallorcaksi saïm ja jota levitetään taikinalle ennen kuin se kierretään spiraaliksi. Hyvässä ensaïmadassa sisus on säikeistä ja irtoaa kerroksina, kun sen avaa. Sitä tehdään täytteettömänä tai cabello de ángel -hillolla täytettynä, ja kaupungissa on leipomoita, jotka ovat tehneet sitä sukupolvien ajan.
On, vaikka sitä tehdään vähän ja viedään vähän ulkomaille, ja juuri siksi hinnat ovat keskitason yläpäässä. Alkuperänimityksiä on kaksi, Binissalem ja Pla i Llevant, ja hyvin omaleimaisia kotoperäisiä lajikkeita: punaviineissä manto negro ja callet, valkoviineissä prensal blanc ja giró ros. Niitä kannattaa maistaa juuri siksi, ettei niitä löydä saaren ulkopuolelta.
Illalliseksi Santa Catalinassa: kauppahalli aamupäivällä ja Fàbrica- ja Sant Magí -kadut illalla, sillä niillä on kaupungin tiheimmät ravintolakeskittymät. Lounaaksi vanhassakaupungissa Lonjan ja Sant Francesc -basilikan ympärillä. Ja kuumaa suklaata ensaïmadan kanssa Ca'n Joan de s'Aigossa, joka on toiminut 1700-luvulta lähtien.
Lataa Viavoy ja kävele Palma offline-tilassa, milloin haluat.

Jatka lukemista



