Takorautaa ja lasia oleva katto, puiset näyteikkunat ja pienet parvekkeet ylhäällä: tämä on koskematon pala 1800-lukua. Sen rakennutti vuonna 1886 tarkkasilmäinen ja varakas kauppias, joka halusi Valladolidiin yhden niistä tyylikkäistä kauppakäytävistä, joita hän oli nähnyt Pariisissa.
Pariisilainen unelma Kastiliassa
Don Eusebio Gutiérrez tilasi suunnitelman arkkitehti Jerónimo Ortiz de Urbinalta, joka yhdisti kaksi katua – Fray Luis de León -kadun ja Castelar-kadun – tällä raudalla ja lasilla katetulla käytävällä, jota valaistiin tuolloin kaasulla: aikansa teknistä ylellisyyttä.
Se jaettiin kahteen osaan, joita yhdistää keskellä lasikupolin kattama rotunda, jotta valo tulvisi sisään koko päivän. Juuri tämä on mallina toimineiden pariisilaisten kauppakäytävien rakenne.
Muoti tuli Pariisista: siellä alettiin 1800-luvun alussa kattaa kujia raudalla ja lasilla, jotta ostoksia voisi tehdä kastumatta, ja nuo kauppakäytävät olivat tavaratalojen ja nykyisten kauppakeskusten suoria esi-isiä.
Ne olivat joutilaan kuljeskelijan valtakuntaa, sen, joka katselee näyteikkunoita ostamatta välttämättä mitään. Walter Benjamin omisti niille kokonaisen tutkimuksen ja piti niitä 1800-luvun symbolina.
Unelma, joka ei toteutunut
Kummallista on, että Gutiérrezin suuri unelma ei toteutunut kokonaan: niin hieno ja niin kallis käytävä hiipui pian avaamisensa jälkeen. Ehkä siksi, että sen ajan Valladolid ei ollut vielä valmis sellaiseen loistoon.
Se on espanjalaisten kauppakäytävien tavallinen tarina: pariisilainen malli kopioitiin ilman sitä kuluttavan porvariston kriittistä massaa, joka piti sitä yllä Ranskassa, ja monet niistä riutuivat.
Tarvittiin hyvin huolellinen restaurointi 1900-luvun lopulla, jotta se sai loistonsa takaisin ja täyttyi jälleen liikkeistä. Nykyään se toimii, ja se on yksi keskustan valokuvauksellisimmista kolkista.
Keskirotundassa, lasikupolin alla, on kaupankäynnin jumalan Merkuriuksen veistos. Yksityiskohta tiivistää täydellisesti, mitä varten paikka rakennettiin.
Älä ohita
Rakennettu vuonna 1886
Kauppias Eusebio Gutiérrezin tilauksesta, Jerónimo Ortiz de Urbinan suunnitelman mukaan.
Kopioitu Pariisista
Raudalla ja lasilla katetut kauppakäytävät olivat kauppakeskusten suoria esi-isiä.
Valaistu kaasulla
Aikansa teknistä ylellisyyttä, ja keskirotundan yllä lasikupoli.
Se epäonnistui pian avaamisen jälkeen
Liian hieno ja kallis sen ajan Valladolidille. Se elvytettiin 1900-luvun lopulla.
Miten se sopii Valladolidin-vierailuusi
Se on keskustassa Fray Luis de León -kadun ja Castelar-kadun välissä, muutaman minuutin päässä Plaza Mayorilta.
Pysähdykseen menee kymmenen minuuttia: sisään toisesta päästä, katse kupoliin ja ulos toisesta. Sisäänpääsy on vapaa liikkeiden aukioloaikoina.
Se sopii täydellisesti keskustan reitille matkalla Plaza de Portugalete -aukiolle ja Teatro Calderón -teatteriin.
Usein kysytyt kysymykset
Mistä näiden katettujen kauppakujien muoti syntyi?
Pariisista, ja kaikella sen viehätyksellä. 1800-luvun alussa siellä alettiin kattaa kujia raudalla ja lasilla, jotta ostoksia voisi tehdä kastumatta, ja nuo galleriat olivat tavaratalojen ja jopa meidän kauppakeskustemme suoria isoisiä. Ne olivat joutilaan kävelijän valtakunta, sen joka kulki katsomassa ja näyttäytymässä, kiireettä. Kun don Eusebio toi idean tänne, hän toi maahan Euroopan modernimman asian; siksi tällä katolla on niin toisesta maailmasta tuleva tunnelma.
