Ankaran näköinen palatsi, jonka sisällä on enemmän historiaa kuin monessa monumentissa, jonka ovella on jono. Sen rakennutti noin vuonna 1440 don Alonso Pérez de Vivero, kuningas Juhana II:n rahastonhoitaja, ja se näyttää tavalliselta rakennukselta… kunnes kuulet, että sen Sala Ricassa katoliset hallitsijat vihittiin salaa.
Sala Rica, 19. lokakuuta 1469
Häät olivat todella salaiset: ilman pätevää paavin erivapautta, väärennetyn bullan turvin sukulaisuuden ohittamiseksi, kuningas Henrik IV:tä ja suurta osaa Kastilian aatelistosta vastaan.
Isabella ja Ferdinand olivat serkuksia, eikä avioliitto ollut pätevä ilman paavin lupaa. Aito erivapaus saapui vasta vuonna 1471, kun Sixtus IV vihdoin myönsi sen legaattinsa Rodrigo Borgian, tulevan Aleksanteri VI:n, välityksellä.
Ferdinand kulki Kastilian halki lähes tuntemattomana, esiintyen oman seurueensa vaatimattomana muulipoikana, sillä jos hänet olisi tunnistettu, kaikki olisi voinut päättyä hyvin huonosti.
Tuo kiireessä kyhätty liitto oli sen siemen, mitä myöhemmin alettiin kutsua Espanjaksi. Kahden kruunun liitto, joka muuttaisi maailman, sinetöitiin hiljaisesti näiden seinien sisällä.
Palatsista tuomioistuimeksi ja arkistoksi
Rakennuttaja sai kauhean lopun: vuonna 1453 Alonso Pérez de Vivero murhattiin heittämällä hänet tornin huipulta. Rikos pantiin don Álvaro de Lunan, kuningas Juhana II:n suosikin, syyksi, ja se oli viimeinen pisara hänen kukistumisessaan.
Pian sen jälkeen hänet pidätettiin ja hänen päänsä katkaistiin julkisesti Valladolidin Plaza Mayorilla. Kastilian mahtavin mies päätyi mestauslavalle muutaman metrin päähän täältä.
Ajan mittaan palatsissa toimi Real Chancillería, valtakunnan suuri tuomioistuin Tajo-joen pohjoispuolella; sen tuomiovalta ulottui puoleen maahan, ja sinne oli kertynyt kilometreittäin oikeusjuttuja.
Nykyään siellä on maakunnan historiallinen arkisto: tuhansia oikeusjuttuja ja elämiä paperiksi muutettuina. Rakennus ei ole koskaan lakannut hallinnoimasta valtakuntaa tavalla tai toisella.
Älä ohita
Rakennettu noin vuonna 1440
Rakennuttaja oli don Alonso Pérez de Vivero, kuningas Juhana II:n rahastonhoitaja.
Sen Sala Ricassa vihittiin Isabella ja Ferdinand
19. lokakuuta 1469, salaa ja väärennetyn bullan turvin.
Sen omistaja tapettiin vuonna 1453
Hänet heitettiin tornista. Skandaali joudutti don Álvaro de Lunan kukistumista.
Myöhemmin siinä toimi Real Chancillería
Valtakunnan suuri tuomioistuin Tajo-joen pohjoispuolella. Nykyään siellä on maakunnan historiallinen arkisto.
Miten se sopii Valladolidin-vierailuusi
Se on vanhassakaupungissa, muutaman minuutin päässä Plaza Mayorilta, reitillä, joka vie katedraalille ja yliopistolle.
Pysähdykseen menee kymmenen minuuttia ulkopuolella. Arkisto on käytössä: tarkista, pääseekö Sala Ricaan, sillä se on syy mennä sisään.
Yhdistä se Santa María la Antigua -kirkkoon ja Las Angustias -kirkkoon, jotka ovat aivan lähellä.
Usein kysytyt kysymykset
Miten Ferdinand pääsi noihin niin salaisiin häihin?
Elokuvamaisimmalla tavalla, jonka voit kuvitella: valepukuisena. Ferdinand kulki Kastilian halki melkein incognito, esiintyen palvelijana, pelkkänä muulirenkinä omassa seurueessaan, ettei kukaan tunnistaisi häntä. Aragon ja Kastilia olivat täynnä tuon liiton vihollisia, ja jos hänet olisi saatu kiinni, se olisi voinut tulla hänelle kalliiksi. Kuvittele hänet saapumassa Valladolidiin kylmästä ja pelosta kuolemaisillaan mennäkseen salaa naimisiin prinsessan kanssa, jota hän tuskin tunsi. Ja siitä syntyi maa.
Kuka rakensi palatsin ja mitä hänelle tapahtui?
Don Alonso Pérez de Vivero, kuninkaan rahastonhoitaja, joka kokosi omaisuuden… ja kohtasi kauhean lopun. Vuonna 1453 hänet murhattiin heittämällä hänet tornin huipulta. Rikos pantiin valtakunnan mahtavimman miehen, don Álvaro de Lunan, kuningas Juhana II:n suosikin, syyksi, ja tuo kuolema oli viimeinen pisara: muutamaa kuukautta myöhemmin Álvaro de Luna mestattiin Valladolidissa. Palatsin, joka oli näkevä loistavat häät, rakennutti mies, jonka kohtalo oli kovin synkkä.
Entä se ongelma paavin kanssa?
Se, että Isabella ja Ferdinand olivat serkkuja, verisukulaisia, eikä tuo avioliitto ollut pätevä ilman paavin lupaa. Sotkua ei korjattu kunnolla ennen vuotta 1471, jolloin paavi Sixtus IV vihdoin myönsi aidon erivapauden legaattinsa Rodrigo Borgian kautta – saman miehen, josta ajan mittaan tuli paavi Aleksanteri VI. Niin sotkuisesti alkoi avioliitto, joka yhdisti Espanjan.
