Seitsemänkymmentä metriä pitkä jättiläinen makaa selällään joen uomassa köysin maahan sidottuna, ja sadat lapset kiipeilevät sen poimuilla. Gulliver-puisto ei ole veistos, jota katsellaan: jokainen vaatteen ryppy, jokainen hiuskiehkura ja jokainen sitä paikallaan pitävä nauha on todellisuudessa luiska, liukumäki tai portaat. Puisto avattiin vuonna 1990, ja sen rakensivat Fallasin maailmasta tulleet taiteilijat samoilla tekniikoilla, joilla pystytetään joka maaliskuu palavat juhlamonumentit.
Lilliputilaiset olette te
Hahmo esittää hetkeä, jolloin Gulliver herää Lilliputissa tuhansien pienten ihmisten maahan sitomana. Puiston idea on juuri tämä: lapset ottavat lilliputilaisten roolin ja tuntevat itsensä pienoiskokoisiksi jättiläisiksi ruumiin päällä, joka moninkertaistaa heidät mittakaavassa.
Lasten leikkivälineissä tämä on harvinainen lähtökohta, sillä ne yleensä pienentävät maailman lapsen mittoihin. Täällä tehdään päinvastoin: maailmaa suurennetaan, kunnes lapsesta tulee pikkuruinen, ja leikki on sen valloittamista.
Puiston suunnitteli arkkitehti Rafael Rivera yhdessä fallas-taiteilija Manolo Martínin ja kuvittaja Sento Llobellin kanssa, ja se rakennettiin fallas-työpajan tekniikoilla: runko, massa ja viimeistely muotoilluista materiaaleista. Toisin sanoen se tehtiin aivan kuin juhlamonumentti, mutta kestämään.
Kirja, jota ei kirjoitettu lapsille
Jonathan Swift julkaisi teoksen ”Gulliverin matkat” vuonna 1726, ja se oli kaikkea muuta kuin lastensatu: raivokas satiiri aikansa poliitikkoja, puolueita, järjettömiä sotia ja tieteellistä mahtailua vastaan. Lilliputilaiset sotivat siitä, kummasta päästä munan syöminen pitää aloittaa, ja se on parodia uskonsodista.
Kirjasta tuli lastenklassikko karsimalla: siitä jätettiin jäljelle ensimmäinen matka, satiiri poistettiin ja sidotun jättiläisen kuva säilytettiin. Se on yksi merkittävimmistä tapauksista, joissa aikuisille kirjoitettu teksti on imeytynyt lastenkirjallisuuteen.
Puisto tavoittaa tarkoittamattaan osan tuosta alkuperäisestä ajatuksesta: suhteellisen mittakaavan tapana katsoa valtaa. Neljävuotias, joka kiipeää jättiläisen partaa ylös, tekee tietämättään täsmälleen sitä, mitä kirja teki.
Älä ohita
Seitsemänkymmentä metriä liukumäkeä
Jokainen poimu, jokainen hiuskiehkura ja jokainen köysi on luiska, portaat tai liukumäki. Mikään ei ole pelkkää koristetta.
Fallas-taiteilijoiden rakentama
Samat tekniikat, joilla pystytetään maaliskuussa palavat monumentit, mutta kestämään tehtynä.
Kirja oli poliittinen satiiri
Swift kirjoitti sen vuonna 1726 poliitikkoja ja järjettömiä sotia vastaan. Lastenversio tuli myöhemmin.
Ilmainen, ei varausta
Kävijämäärää rajoitetaan ruuhka-aikoina, ja kesällä puisto suljetaan keskipäivällä, koska pinta polttaa.
Miten se sopii Valencian-vierailuusi
Puisto on Jardín del Turia -puiston sillä osuudella, joka on lähimpänä Taiteiden ja tieteiden kaupunkia: Palau de la Música -konserttitalo on kymmenen minuutin kävelymatkan päässä ja Palau de les Arts -oopperatalo viidentoista.
Sisäänpääsy on ilmainen eikä varausta tarvita, mutta puisto on tarkoitettu lapsille ja kävijämäärää rajoitetaan ruuhka-aikoina. Aikuiset pääsevät sisään saattajina; liukumäen laskemista ilman lasta siedetään kohtuudella, ja se päättyy yleensä kirveleviin kyynärpäihin.
Aukioloajat ovat rajalliset ja vaihtelevat vuodenajan mukaan: kesällä puisto suljetaan keskipäivällä helteen takia, koska pinta kuumenee hehkuvaksi. Lasten kanssa paras suunnitelma on tulla heti aamusta ja jatkaa sitten uomaa pitkin kohti L'Oceanogràficia, joka on kahdenkymmenen minuutin päässä ja katon alla, kun aurinko paahtaa.
Usein kysytyt kysymykset
Kuka pystyi rakentamaan tällaisen jättiläisen?
Tässä on kaunis juttu: sitä ei tehnyt mikään suuri puistoyhtiö vaan omat ihmiset. Sen suunnittelivat arkkitehti ja Fallasin maailmasta lähtöisin olevat taiteilijat, ja se rakennettiin samoilla tekniikoilla, joilla kootaan joka maaliskuu palavat ninot-hahmot: runko, muotit ja se kestävä pinta, joka kestää tuhansien lasten lakkaamattoman kiipeilyn. Siksi Gulliver on niin valencialainen: pohjimmiltaan se on falla, joka eräänä vuonna päätti olla palamatta ja jäi asumaan luoksemme.
Oliko Gulliver-kirja lapsille?
Eipä ollut, ja tämä yllättää monet. Jonathan Swift julkaisi sen vuonna 1726, ja se oli kaikkea muuta kuin lastensatu: hurja satiiri aikansa poliitikkoja, kuninkaita ja järjettömiä sotia vastaan. Lilliputilaiset esimerkiksi tappoivat toisiaan kiistassa siitä, kummasta päästä keitetty muna pitää avata. Ajan myötä se jäi elämään seikkailukertomuksena, mutta se syntyi hyvin pahantahtoisena. Katso sitä makaamassa ja ajattele kaikkea sitä piikikkyyttä, jota se kantaa sisällään.
