Vaatimaton julkisivu ilmeettömällä kadulla Vellutersin kaupunginosassa, ja sen takana Valencian rikkaaksi tehneen killan talo. Täällä silkkikutojamestarit hallitsivat vuosisatojen ajan, siinä kaupunginosassa, jossa kangaspuut olivat – velluter tarkoittaa samettikutojaa –, ja täällä säilytetään arkisto, 1700-luvun keramiikkalattia ja kangaspuut. Kaikki Lonjassa kaupattu vauraus tuotettiin lanka langalta näillä kaduilla.
Kilta, jolla oli kollegion arvo
Rakennus on 1400-luvulta, ja se oli velluters-killan eli samettikutojien killan kotipaikka; kilta sai vuonna 1686 arvon Colegio del Arte Mayor de la Seda eli Silkin ylemmän taidon kollegio. ”Arte Mayor” eli ylempi taito erotti hienoimpien ja monimutkaisimpien silkkien mestarit vähäisemmistä töistä; ”Colegio” eli kollegio oli lähes yliopistollinen arvo, johon kuului oikeus järjestää kokeita ja myöntää ammattiarvoja.
Kukoistuskaudellaan 1400- ja 1700-lukujen välillä Valenciassa oli käytössä tuhansia kangaspuita, ja sen silkit pukivat kuninkaita ja alttareita puolessa Euroopassa. Kaupunki ei vain kutonut: se viljeli mulperipuuta, kasvatti silkkiäistoukkia ja kehräsi langan, eli se hallitsi koko ketjua.
Loppu tuli kahdelta suunnalta yhtä aikaa. 1800-luvun puolivälissä pébrine-niminen epidemia tuhosi silkkiäistoukat koko Euroopassa – se oli niin vakava, että Louis Pasteur tutki sitä henkilökohtaisesti –, ja samaan aikaan tekstiiliteollisuuden koneellistuminen teki käsikangaspuista kannattamattomia. Muutamassa vuosikymmenessä viisi vuosisataa vanha ammatti sammui.
Mitä sisällä näkee
Kaikkia yllättää lattia. Maineen sali pääkerroksessa on päällystetty 1700-luvun valencialaisilla kaakeleilla, jotka esittävät maineen allegoriaa, ja se on säilynyt huomattavan hyvin. Sen yli kävellään suojalevyä pitkin: se on kirjaimellisesti maalaus lattialla.
Kangaspuusaleissa on säilynyt kokonaisia kutomakoneita, muun muassa toimiva samettikangaspuu, sekä Jacquard-järjestelmän reikäkortit: rei'itetyt pahvinauhat, jotka ohjelmoivat kankaan kuvion. Ne ovat tietokoneohjelmoinnin suora esi-isä, ja niiden näkeminen alkuperäisessä ympäristössään on aika hauskaa.
Museossa on lisäksi killan arkisto – koekirjoja, ohjesääntöjä, mallikirjoja – ja tekstiilikokoelma. Käynti on lyhyt, reilu tunti, ja se kuuluu Valencian parhaiten selitettyihin.
Älä ohita
Maineen salin lattia
1700-luvun valencialaisia kaakeleita, jotka muodostavat kokonaisen allegorian. Maalaus, jonka yli kävelet.
Jacquard-reikäkortit
Rei'itetyt pahvikortit, jotka ohjelmoivat kankaan kuvion: ohjelmistojen suora esi-isä.
Pébrine
Epidemia, joka tappoi Euroopan silkkiäistoukat. Pasteur tutki sitä, ja se teki lopun ammatista.
Velluters
Kaupunginosa on saanut nimensä velluters-kutojista eli samettikutojista. Nimi on ammatti.
Miten se sopii Valencian-vierailuusi
Se on Vellutersissa, kutojien kaupunginosassa, kymmenen minuutin päässä Lonjasta ja Mercado Central -kauppahallista. Se on vanhankaupungin vähemmän turistinen osa, jonka kunnostus on epätasaista, ja kävely sinne kannattaa juuri siksi.
Kaiken merkityksen avaava yhdistelmä on käydä molemmissa rakennuksissa samana päivänä: täällä silkki tuotettiin ja siellä sillä käytiin kauppaa. Lonja ilman tätä museota on kaunis rakennus; sen kanssa ymmärrät, mistä tuli raha, jolla se rakennettiin.
Ja huomio kalenteriin: Fallasin Ofrendassa eli uhrilahjassa Neitsyelle fallerat – juhlaan perinneasuissa osallistuvat naiset – pukeutuvat silkkiasuihin, jotka on kudottu samoilla kuvioilla, ja jotkin valencialaiset kangaspuut tuottavat niitä yhä. Ammatti ei ole täysin kuollut: se elää juhlan ansiosta.
Usein kysytyt kysymykset
Miksi ”Colegio” ja ”Arte Mayor”?
Koska se ei ollut mikä tahansa kilta. ”Arte Mayor” erotti hienoimpien ja monimutkaisimpien silkkien kutojamestarit, ammatin eliitin, vähäisemmistä töistä. Ja ”Colegio” on arvo, jonka kuningas Kaarle Toinen sille antoi vuonna 1686 korottaessaan sen kuninkaallisella erioikeudella yhteisöksi, jolla oli omat lakinsa ja oma ylpeytensä. Lyhyesti: tämä oli alan parhaiden talo, ja he halusivat sen näkyvän heti ovesta sisään astuttaessa.
Mikä lopulta todella tuhosi valencialaisen silkin?
Sillä vitsauksella oli nimi: pebriini, tauti, joka iski itse silkkiäistoukkiin. Ja katso, millainen yhteys: se oli niin vakava koko Euroopalle, että ei kukaan vähempi kuin Louis Pasteur, rokotteiden mies, tutki sitä vuosia pelastaakseen Ranskan silkinviljelyn. Valenciassa pikkuruinen mikrobi antoi armoniskun vuosisatojen kangaspuille, jotka olivat pukeneet kuninkaita. Joskus historiaa eivät muuta armeijat vaan ötökkä, jota ei näe paljaalla silmällä.
