Monumentaalinen kaari, jonka keskellä on suuri marmoriristi, kahden Valencian saranakohdassa: takana on vanha kaupunki kujineen ja muureineen, edessä alkaa Eixample, ruutukaavainen kaupunginosa, jonka leveät bulevardit 1800-luvun porvaristo rakennutti elääkseen leveästi. Se näyttää keskiaikaiselta portilta, mutta ei ole sellainen: se rakennettiin vuonna 1946 täsmälleen sille paikalle, jossa aito portti oli, se joka vei merelle ja appelsiinien satamaan.
Portti, joka rakennettiin uudelleen kahdesti
Aito Porta de la Mar -portti kuului keskiaikaiseen muuriin ja oli yksi muurin kahdestatoista portista. Se purettiin vuonna 1865 muun muurin mukana, jotta kaupunki voisi laajentua. Kahdeksankymmentä vuotta paikalla ei ollut mitään.
Vuonna 1946 pystytettiin tämä kaari, kaupunginarkkitehti Javier Goerlichin työ. Se sai innoituksensa kadonneesta portista, mutta se suunniteltiin Espanjan sisällissodan kaatuneiden muistomerkiksi, ja sen keskellä on suuri marmoriristi. Se ei ole arkeologinen rekonstruktio vaan 1900-luvun rakennelma historisoivalla muotokielellä.
Ja se purettiin vielä kerran. Vuonna 1993 metrotyöt pakottivat purkamaan kaaren kivi kiveltä, numeroimaan kivet ja varastoimaan ne; kolme vuotta myöhemmin se koottiin uudelleen samalle paikalle kuin jättimäinen palapeli. Aukion vanhimmalta näyttävä monumentti on siis se, jota on siirrelty eniten.
Kahden kaupungin raja
Kaari merkitsee kaupunkikuvan muutosta, jonka tuntee fyysisesti. Sisäänpäin kadut kapenevat ja mutkittelevat: se on keskiaikainen katuverkko, perintöä maurilaisesta kaupungista. Ulospäin Gran Vía Marqués del Turia -katu ja Eixamplen kadut avautuvat ruutukaavaksi, jossa on suuria kortteleita ja leveitä jalkakäytäviä.
Valencian Eixample on 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta, ja siellä on kaupungin paras porvarillinen jugendarkkitehtuuri: Mercado de Colón -kauppahalli, Casa Ferrer ja Casa Ortega. Useimmat matkailijat eivät käy alueella lainkaan, vaikka se selittää, miten appelsiineilla rikastunut Valencia eli.
Siitä kaikessa oli kyse. Tästä portista kaupunki lähti kohti satamaa, ja satamasta lähtivät appelsiinit: 1800-luvun lopulta 1900-luvun puoliväliin sitrushedelmien vienti oli Valencian talouden moottori, ja se maksoi nämä bulevardit ja nämä talot.
Älä ohita
Ei keskiaikainen
Rakennettu vuonna 1946 alkuperäisen portin paikalle; se purettiin vuonna 1865 koko muurin mukana.
Metron takia purettu
Vuonna 1993 se purettiin kivi kiveltä ja koottiin kolme vuotta myöhemmin uudelleen samalle paikalle.
Kahden katuverkon raja
Takana keskiaikaiset kujat, edessä Eixamplen ruutukaava. Muutoksen huomaa, kun kuljet portin läpi.
Appelsiinirahat
Täältä lähdettiin satamaan. Sitrushedelmien vienti maksoi vastapäiset bulevardit ja jugendtalot.
Miten se sopii Valencian-vierailuusi
Se on katedraalin, joka on kymmenen minuutin päässä sisäänpäin, ja Jardín del Turia -puiston välissä; puisto alkaa toiselta puolelta. Tästä kohdasta siirrytään vanhastakaupungista Eixampleen, ja täältä alkavat myös jokipuiston miellyttävimmät osuudet.
Aivan vastapäätä ovat Jardines de la Glorieta -puisto ja Parterre-puisto, kaksi 1800-luvun historiallista puutarhaa, joissa kasvaa valtavia fiikuksia ylitsevuotavine juurineen. Ne ovat keskustan varjoisimpia paikkoja, eikä niitä mainita käytännössä yhdessäkään oppaassa.
Ja viiden minuutin päässä, keskellä Eixamplea, on Mercado de Colón -kauppahalli: vuodelta 1916 oleva jugendrakennus, joka on kunnostettu gastronomiseksi tilaksi ja jonka rauta- ja keramiikkarakenne on käynnin arvoinen, vaikka et kuluttaisi mitään. Se on porvarillisen Valencian hienoin jugendteos.
Usein kysytyt kysymykset
Entä kuka rakensi tämän kaaren?
Sen allekirjoitti Javier Goerlich, kaupunginarkkitehti, joka yhdeksäntoistasataluvun ensimmäisinä vuosikymmeninä muokkasi uusiksi puolet Valencian keskustasta, Plaza del Ayuntamiento -aukiolta suureen osaan Eixamplea. Kun hänelle annettiin tämän muistomerkin tilaus neljäkymmentäluvulla, hän ei keksinyt mitään modernia vaan valitsi juhlallisen ja klassisen ilmeen, melkein kuin roomalaisen riemukaaren. Siksi se hämää niin paljon: se antaa vaikutelman, että se olisi seissyt täällä vuosisatoja, vaikka se on todellisuudessa koko kävelyreitin nuorimpia rakennelmia.
