Neliön muotoinen aukio, jossa on vanhoja puita, kuluneita penkkejä, leikkiviä lapsia, vapaana juoksevia koiria ja baari, jonka tuolit ovat ulkona. Siellä ei ole ainuttakaan monumenttia valokuvattavaksi, ja silti se on yksi paikoista, joissa Sevillan ymmärtää parhaiten. Aukiota hallitsee 1700-luvun suuri talo, Palacio del Pumarejo -palatsi, joka syntyi yhdelle herralle, päätyi corrala-taloksi, jossa asui yli kuusikymmentä perhettä, ja jota nykyään hallinnoi suurelta osin kaupunginosa itse. Tuo kehityskulku on koko aukion historia.
Seitsemänkymmentä taloa purettiin yhden oikun vuoksi
Palatsin rakennutti noin vuonna 1770 rikastunut kauppias Pedro Pumarejo, ja hänen suunnitelmansa oli kaikkea muuta kuin vaatimaton: jotta hänen talolleen saatiin tilaa ja sen eteen voitiin avata hänen mittoihinsa sopiva aukio, kaupunginosasta purettiin yli seitsemänkymmentä asuntoa. Aukio ei ole keskiajalta peritty julkinen tila, vaan purkutyön jättämä tyhjiö.
Rakennuksella oli sittemmin hyvin myrskyisä elämä. Se oli Napoleonin joukkojen kasarmi miehityksen aikana, sitten orpokoti, sen jälkeen koulu, ja lopulta se jaettiin asunnoiksi, kunnes siitä tuli corrala de vecinos, sevillalainen kansanasumisen muoto: pieniä asuntoja, jotka avautuvat sisäpihaa kiertäviin yhtenäisiin parvikäytäviin, ja yhteinen kylpyhuone ja pesuallas.
Kaksituhattaluvun alussa rakennusta ehdotettiin muutettavaksi hotelliksi. Asukkaat järjestäytyivät, valtasivat rakennuksen ja taistelivat vuosia. He saivat sen julistettua suojelluksi kulttuurikohteeksi vuonna 2003 ja onnistuivat säilyttämään sen sellaisena kuin se oli. Nykyään siellä elävät rinnakkain pitkäaikaiset asukkaat, yhdistykset, työpajat ja taverna.
Kaupunginosa, joka ei ole myynyt itseään
Pumarejo toimii tämän Macarenan kaupunginosan osan sosiaalisena keskuksena, eikä se, mitä näet aukiolla iltapäivän puolivälissä, ole lavastettu kenellekään: vanhuksia piirissä, lapsia polkupyörineen, baarin pöytiä, joissa istutaan kolme tuntia yhden kahvin ääressä. Juuri sellainen näkymä on kadonnut historiallisesta keskustasta.
Siihen on konkreettinen syy. Tämä alue jäi monumenttikierroksen ja turistivuokrauksen paineen ulkopuolelle paljon pidemmäksi aikaa kuin Santa Cruz -kaupunginosa tai katedraalin ympäristö, ja se antoi naapuruston elämän jatkua. Se on myös yksi kaupungin alueista, joilla asuu eniten maahanmuuttajia, mikä on tuonut mukanaan kauppoja, makuja ja aksentteja.
Pumarejon asukasliike on ollut kahden vuosikymmenen ajan esikuva koko Espanjassa siitä, miten kaupunginosa voi säilyttää rakennuksen muuttamatta sitä nähtävyydeksi. Jos menet palatsin sisäpihalle, tee se kuin astuisit jonkun kotiin: sisällä asuu ihmisiä.
Älä ohita
Seitsemänkymmentä taloa yhden aukion vuoksi
Näkemäsi tyhjä tila on 1700-luvun purkutyön jättämä aukko, yksityisen miehen oikun tulos.
Palatsi, kasarmi, orpokoti, corrala
Rakennus on ollut kaikkea tätä. Nykyään sitä hallinnoi osittain kaupunginosa itse.
Vuoden 2003 taistelu
Asukkaat estivät sen muuttamisen hotelliksi ja saivat sen julistettua suojelluksi kulttuurikohteeksi.
El Jueves calle Feria -kadulla
Kirpputori, josta on mainintoja 1200-luvulta lähtien, viiden minuutin päässä. Luultavasti Espanjan vanhin.
Miten se sopii Sevillan-vierailuusi
Se on calle San Luis -kadulla, viiden minuutin päässä San Luis de los Franceses -kirkosta ja toisen viiden minuutin päässä Alameda de Hércules -puistokadulta. Pohjoiseen katu jatkuu Basílica de la Macarena -basilikalle ja Arco de la Macarena -portille.
Aivan lähellä on calle Feria -kadun kauppahalli, Sevillan vanhin, ja torstaisin sen ympärille pystytetään El Jueves, kirpputori, josta on mainintoja 1200-luvulta lähtien ja joka on luultavasti Espanjan vanhin. Jos vierailusi osuu torstaiaamuun, muuta suunnitelmaa ja mene sinne.
Se ei ole kahdenkymmenen minuutin pysähdys valokuvaa varten. Se on paikka, jossa istut terassilla, tilaat jotain ja katselet, kun kaupunginosa kulkee ohi. Se on juuri sen arvoinen, minkä verran haluat sille antaa.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä tarkalleen on corrala?
Se on vaatimattomin ja sevillalaisin tapa asua yhdessä. Corrala on suuri talo, joka on rakennettu keskipihan ympärille, ja jokaisessa kerroksessa on yhtenäiset käytävät, joille kaikkien asuntojen ovet avautuvat. Kylpyhuone ja pesuallas olivat yleensä yhteisiä, ja koko elämä kulki tuolla pihalla: pyykit kuivumassa, padat, riidat ja kaikkien naapureiden juhlat. Kuvittele tämä ylhäinen iso talo täynnä perheitä, jotka jakavat saman pihan. Puhdasta yhteiselämää.
Ja miten se päätyi kaupunginosan käsiin?
Taistelemalla. Kaksituhattaluvun alussa isosta talosta haluttiin tehdä hotelli, ja asukkaat panivat hanttiin: he perustivat liikkeen, valtasivat rakennuksen ja taistelivat vuosia sen pelastamiseksi. Heidän ansiostaan se julistettiin vuonna 2003 Bien de Interés Cultural -kohteeksi ja pysyi sinä, mitä se oli, kansan tilana. Tätä ei pelastanut kuningas eikä rikas: sen pelastivat tavalliset ihmiset. Sevillassa se on suuri ansio.
