Seville · Nähtävää

Alameda de Hércules

Valtava, pitkulainen suorakulmio, jossa on puita, terasseja, pyöräileviä lapsia ja baareista kuuluvaa musiikkia mihin aikaan tahansa. Nykyään Alameda on Sevillan boheemi keskus, kaupungin sekalaisin ja valppain alue. Sen historia on kuitenkin pisimpiä mitä on: se perustettiin vuonna 1574, ja sitä pidetään Espanjan vanhimpana säilyneenä julkisena puutarhana ja puistokatuna sekä yhtenä Euroopan vanhimmista. Neljä ja puoli vuosisataa ihmisiä kävelemässä samojen puiden alla.

Löyhkäävästä laguunista puistokaduksi

Tämä oli Guadalquivirin kuollut sivu-uoma: laguuni, joka tulvi aina joen noustessa, mätäni kesällä ja oli tautien pesäke kaupungin pohjoisreunalla. Vuonna 1574 asistente Francisco Zapata, Barajasin kreivi ja kruunun käskynhaltija kaupungissa, määräsi sen kuivattavaksi, maan tasoitettavaksi ja poppelit – álamos – istutettaviksi riveihin. Siitä nimi.

Se oli aikakaudelleen erittäin moderni kaupunkisuunnittelun hanke: puiden varjostama julkinen tila suihkulähteineen, tarkoitettu kävelylle eikä kaupankäynnille tai jumalanpalvelukselle. Mitään vastaavaa ei silloin ollut Espanjassa, ja siksi arvonimellä maan vanhimpana säilyneenä julkisena puutarhana on todellinen pohja.

Eteläpään kaksi roomalaista pylvästä ovat aitoja ja kaikkea tätä vanhempia: ne ovat peräisin roomalaisesta temppelistä calle Mármoles -kadulta, kilometrin päästä, missä kolme pylvästä seisoo yhä pystyssä. Niiden päälle asetettiin Herkuleen – kaupungin myyttisen perustajan – ja Julius Caesarin patsaat; Caesar antoi kaupungille sen muurit. Pohjoispään kaksi pylvästä leijonineen ovat paljon myöhäisempiä, 1700-luvulta.

Huomattavasti rosoisempi menneisyys

Alameda ei aina ollut edustuskelpoinen. Koko 1800- ja 1900-luvun ajan sillä oli hyvin huono maine: kurjia kapakoita, prostituutiota ja rappiota, jonka vuoksi perheet välttelivät sitä öisin sukupolvien ajan. Tuo karu alue eli lisäksi rinnakkain karjatorin ja kaupungin syrjäytyneimmän elämänpiirin kanssa.

Perusteellinen uudistus kaksituhattaluvun puolivälissä muutti kaiken: alueesta tehtiin kävelyalue, puut istutettiin uudelleen, suihkulähteet rakennettiin uudestaan ja tänne muutti uusia asukkaita. Nykyään se on Sevillan monimuotoisin kaupunginosa: vakiintunut LGBTI-skene, vaihtoehtoisia paikkoja, elävää musiikkia ja lapsiperheitä, jotka jakavat saman tilan yhdeksältä illalla.

Muutos ei ole ollut kivuton – vuokrat ovat nousseet ja osa vanhoista asukkaista on lähtenyt –, ja jännite kuuluu kaupunginosan keskusteluissa. Mutta julkisena tilana se toimii: se on luultavasti se paikka Sevillassa, jossa kaikkein eniten erilaisia ihmisiä on koolla samaan aikaan.

Älä ohita

1574

Espanjan vanhin säilynyt julkinen puutarha ja puistokatu, ja Euroopan ensimmäisiä.

Roomalaiset pylväät

Aitoja, tuotu calle Mármoles -kadun temppelistä, ja niiden päällä Herkules ja Julius Caesar.

Laguuni alla

Ennen vuotta 1574 tässä oli joen kuollut sivu-uoma, joka mätäni joka kesä.

Sekalaisin kaupunginosa

LGBTI-skene, elävää musiikkia, vanhoja kapakoita ja lapsiperheitä samalla jalkakäytävällä.

Miten se sopii Sevillan-vierailuusi

Se on keskustan paras paikka syödä lounasta tai illallista joutumatta turistikierteeseen: Alamedan terassit ja ympäröivät kadut – Amor de Dios, Calatrava, Feria – kokoavat yhteen torin raaka-aineista tehtyä ruokaa, perinteisiä kapakoita ja uusia paikkoja selvästi halvemmin hinnoin kuin Santa Cruz -kaupunginosassa.

Se on viiden minuutin päässä Plaza del Pumarejo -aukiolta, kymmenen minuutin päässä San Luis de los Franceses -kirkosta ja viidentoista minuutin kävelymatkan päässä Las Setas -rakennelmasta ja kaupallisesta keskustasta. Länteen päin olet kymmenessä minuutissa joella ja Barqueta-sillalla.

Paras suunnitelma on yksinkertainen: tule auringonlaskun aikaan, ota jotain juotavaa kaikessa rauhassa terassilla ja jää. Alamedalla ei vierailla, se vallataan. Ja jos tulet elokuussa, muista, että kuumuus painaa vielä kymmeneen asti illalla: täälläkin lähdetään ulos myöhään.

Usein kysytyt kysymykset

Mitä täällä oli ennen kävelykatua?

Vettä ja mutaa, usko pois. Tämä oli Guadalquivirin kuollut sivuhaara, soinen laguuni, joka lainehti ja haisi aina, kun joki tulvi. Kun se vihdoin kunnostettiin, kaupungin käskynhaltija (asistente), Barajasin kreivi, kuivatti tuon mutalammikon, istutti puut riveihin ja teki siitä kävelykadun. Eli tämä kaunis puutarha syntyi suosta. Kun seuraavan kerran näet puiden kuvastuvan sateen kastelemasta maasta, tiedät, mitä sen alla oli.

Oliko paikka aina näin vilkas ja boheemi?

Vilkas kyllä, mutta ei aina siisti. Pitkään, etenkin 1800- ja 1900-luvuilla, Alamedalla oli todella huono maine: se oli surkeiden kapakoiden, yhteiskunnan laitamilla elävien ihmisten ja prostituution aluetta, paikka, jota perheet välttivät öisin. Se oli melko rappeutunut, kunnes se remontoitiin perusteellisesti vasta pitkällä 2000-luvun puolella. Nykyisellä boheemiudella on siis, kuten huomaat, paljon roistomaisempi menneisyys kuin miltä näyttää.

Löydä Seville ja kuuntele omaan tahtiin

Koe se paikallisoppaiden kanssa, omaan tahtiin ja offline.

Viavoy-sovellus

Muita paikkoja: Seville

Archivo General de Indias

Macarenan kaari ja muuri

Sevillan kaupungintalo

Macarenan basilika

Calle Betis

Calle Pureza