Kullanhohtoinen kivijulkisivu, vaatimaton ja tyylikäs, klassinen portaali ja sisälle kätketty ristikäytävä. Tämä on Oviedon yliopiston historiallinen rakennus, rakennettu vuosien 1574 ja 1608 välillä. Ja sen historiassa on käänne, jota tuskin kukaan odottaa: sen perusti suurinkvisiittori.
Inkvisition rahoittama yliopisto
Sen perusti Fernando de Valdés Salas, Sevillan arkkipiispa ja valtakunnan suurinkvisiittori, sama mies, joka kovensi inkvisition tuomioistuimia ja laati vuoden 1559 kiellettyjen kirjojen luettelon.
Testamentissaan hän määräsi rahat korkeakoulun perustamiseen synnyinseudulleen. Hän kuoli vuonna 1568, perintöriidat venyivät loputtomiin, ja opetus alkoi vasta 21. syyskuuta 1608, neljäkymmentä vuotta myöhemmin.
Se, että kirjojen vainoamisesta pelätty mies perusti talon, joka on omistettu juuri kirjoille, on yksi historian herkullisista paradokseista, ja Oviedossa siitä kerrotaan melkoisella piikittelyllä.
Rakennus todistaa lisäksi kunnianhimosta: Oviedo, pieni maakuntakaupunki, halusi katsoa Salamancaa silmiin tasavertaisena. Vuosisatojen ajan se oli koko Luoteis-Espanjan henkinen sydän.
Vuoden 1934 tulipalo ja työläisten luennot
Lokakuussa 1934, Asturian vallankumouksen aikana, yliopisto joutui liekkien valtaan, ja lähes koko sen historiallinen kirjasto menetettiin, tuhansia vanhoja niteitä, joita ei koskaan saatu takaisin. Se, mitä nyt näet, on huolellinen jälleenrakennus, joka tehtiin myöhemmin kivi kiveltä.
Tuo vallankumous tuhosi myös katedraalin Cámara Santa -kappelin, Teatro Campoamor -teatterin ja kaupungintalon. Oviedo on suurelta osin jälleenrakennettu kaupunki.
On toinenkin, vähemmän tunnettu ja valoisampi tarina: vuonna 1898 joukko tämän talon professoreita käynnisti Extensión Universitaria -hankkeen, joka vei opetuksen ulos ristikäytävästä tehtaisiin, kaivosalueille ja työläisten keskuksiin ilmaisina luentoina.
Se oli laatuaan ensimmäinen kokeilu Espanjassa, ja sen taustalla oli krausismin ja Institución Libre de Enseñanzan henki. Yksi noista professoreista oli Leopoldo Alas ”Clarín”, romaanin La Regenta kirjoittaja.
Älä ohita
Sen perusti suurinkvisiittori
Fernando de Valdés Salas, joka jätti rahat testamentissaan. Hän kuoli vuonna 1568.
Avattiin neljäkymmentä vuotta myöhemmin
21. syyskuuta 1608, kun perintöriidat olivat venyneet loputtomiin.
Paloi vuonna 1934
Asturian vallankumouksen aikana menetettiin lähes koko historiallinen kirjasto.
Luentoja työläisille vuodesta 1898
Extensión Universitaria vei ilmaisia luentoja tehtaisiin ja kaivosalueille. Se oli Espanjan ensimmäinen.
Miten se sopii Oviedon-vierailuusi
Se on San Francisco -kadulla, Campo de San Francisco -puiston vieressä ja muutaman minuutin päässä katedraalista.
Pysähdys vie kaksikymmentä minuuttia. Nykyään rakennuksessa toimii pääkirjasto; ristikäytävään pääsee yleensä lukukauden aikana, mutta se kannattaa tarkistaa.
Se on luonteva alku Clarínin Vetustan reitille, joka jatkuu San Julián de los Prados -kirkolle ja Foncaladaan.
Usein kysytyt kysymykset
Tiesitkö, että tämä rakennus paloi 1900-luvulla?
Lokakuussa 1934, Asturian vallankumouksen aikana, yliopisto joutui liekkien valtaan, ja lähes koko sen historiallinen kirjasto menetettiin, tuhansia vanhoja niteitä, joita ei koskaan saatu takaisin. Se, mitä näet nykyään, on huolellinen myöhempi jälleenrakennus, joka tehtiin kivi kiveltä sen päälle, mikä jäi pystyyn.
Entä se tarina työläisille pidetyistä tunneista?
Vuonna 1898 joukko tämän talon professoreita käynnisti niin sanotun Extensión Universitaria -hankkeen: he veivät opetuksen ulos luostarikäytävästä tehtaisiin, kaivosseuduille ja työläiskeskuksiin ja pitivät ilmaisia luentoja ihmisille, jotka eivät olisi ikinä astuneet luokkahuoneeseen. Se oli ensimmäinen laatuaan Espanjassa, ja se antoi Oviedolle avoimen yliopiston maineen, joka kesti vuosikymmeniä.
Tiesitkö, että Oviedolla on kirjallisuudessa toinen nimi?
Se on Vetusta, ja sen antoi Clarín eli Leopoldo Alas, oikeustieteen professori juuri tässä yliopistossa. Romaanissaan La Regenta vuodelta 1884 hän kuvasi kaupungin väärällä nimellä ja terävillä totuuksilla: sen papit, sen herraspojat, sen juorut. Vanha Vetusta on tämä Oviedo, jonka kaduilla kävelet.
Entä voiko La Regentan nähdä jossakin?
Totta kai: hänellä on oma patsas. Ana Ozores, romaanin päähenkilö, odottaa sinua pronssisena katedraalin edessä mantilla päässään ja katse kaukaisuuteen eksyneenä; patsas on Mauro Álvarezin työ ja pystytettiin vuonna 1997. Se on kaupungin rakastetuimpia veistoksia, ja tähän mennessä sen puku on jo kulunut kaikesta koskettelusta.
