Yhdeksän hehtaaria satavuotiaita puita keskellä keskustaa. Oviedolaisille se ei ole ”jokin puisto” vaan ”se puisto”, koko kaupungin ulkoilmaolohuone. Ja tässä on asia, jota tuskin kukaan pysähtyy ajattelemaan: tämä vehreä keidas oli ennen luostari.
Munkkien kasvimaat
Puisto on nimetty Pyhän Franciscuksen mukaan, koska näillä mailla seisoi kaupungin suuri fransiskaaniluostari. Kun valtio 1800-luvulla pakkolunasti ja myi kirkon omaisuuden, kaupunki teki viisaasti: se otti munkkien kasvimaat itselleen ja muutti ne julkiseksi puutarhaksi.
Siksi pyhimyksen nimi elää yhä paikassa, jossa ennen rukoilivat munkit ja jossa nyt leikkivät lapset. Tämä kehitys – pakkolunastetuista luostareista tuli puistoja, kauppahalleja tai teattereita – on 1800-luvun espanjalaisen kaupunkisuunnittelun vakiotarina.
Puiston akselina on Paseo de los Álamos -kävelykatu, suuri puiden reunustama bulevardi, joka halkoo puiston ja toimii sen pääsalina penkkeineen, vanhoine katulyhtyineen ja ankkalampineen.
Se on myös ulkoilmamuseo: pensasaitojen lomaan on sijoitettu yli sata veistosta, rintakuvaa ja muistomerkkiä, kunnianosoituksia Asturian merkkihenkilöille.
Näkemäsi vihreys elää toista elämäänsä
Espanjan sisällissodan aikana Oviedo kesti pitkän piirityksen, ja tämä puisto jäi aivan tulilinjalle. Monet sen puista tuhoutuivat tai kaadettiin juoksuhaudoiksi ja polttopuiksi.
Suuri osa nykyisistä varjoa antavista puista istutettiin myöhemmin uudelleen, joten näkemäsi vihreys elää toista elämäänsä. Se selittää myös, miksi satavuotiaiden puiden rinnalla kasvaa selvästi nuorempia.
Veistosten joukossa on penkillään istuva Mafalda, jonka kaupunki tilasi sen jälkeen, kun Quinolle oli myönnetty Asturian prinssin palkinto vuonna 2014. Se on puiston valokuvatuin veistos.
Siellä on myös ”¡Adiós, Cordera!”, kunnianosoitus Clarínin novellille, sekä La Torera, ja lisäksi asturialaisten muusikoiden, kirjailijoiden ja poliitikkojen rintakuvia. Viereisellä Escandalera-aukiolla on Boteron ”Äitiys”, oviedolaisten tärkein kohtaamispaikka.
Älä ohita
Yhdeksän hehtaaria keskellä keskustaa
Oviedolaisille se ei ole ”jokin puisto” vaan ”se puisto”, kaupungin ulkoilmaolohuone.
Luostarin entiset kasvimaat
Kaupungin suuri fransiskaaniluostari, joka pakkolunastettiin 1800-luvulla.
Puisto oli tulilinjalla
Espanjan sisällissodan piirityksen aikana monet puut kaadettiin. Tämän päivän vihreys elää toista elämäänsä.
Yli sata veistosta
Rintakuvia ja muistomerkkejä pensasaitojen lomassa, myös penkillään istuva Mafalda.
Miten se sopii Oviedon-vierailuusi
Se on keskustassa, Calle Urían, Teatro Campoamor -teatterin ja yliopiston välissä, muutaman minuutin päässä vanhastakaupungista.
Pysähdykseen menee kolmekymmentä minuuttia kävellen, tai enemmän, jos istahdat. Sisäänpääsy on vapaa, ja puisto on avoinna ympäri vuoden.
Se on sarana vanhan Oviedon ja 1800-luvun porvarillisen ruutukaava-alueen välillä, paikka, jossa kaupunki pitää tauon yhden ja toisen välillä.
Usein kysytyt kysymykset
Tiesitkö, että tämä puisto oli taistelukenttä?
Espanjan sisällissodan aikana Oviedo kesti pitkän piirityksen, ja tämä puisto jäi aivan tulilinjalle. Monet sen puista tuhoutuivat tai kaadettiin juoksuhaudoiksi ja polttopuiksi. Suuri osa siitä, mikä nykyään antaa varjoa, istutettiin myöhemmin uudelleen, joten näkemäsi vehreys on toinen elämä.
