Madrid · Nähtävää

Thyssen-Bornemisza-museo

Museo Thyssen-Bornemisza

Lohenpunainen palatsi, vaatimaton Paseo del Prado -bulevardin naapureidensa rinnalla, kätkee yhden hämmästyttävimmistä yksityisistä taidekokoelmista, jonka yksi ainoa suku on koskaan koonnut. Thyssen-Bornemisza on se pala, joka täydentää Madridin taiteen kolmion, ja sen viehätys on juuri siinä: siinä missä Prado kertoo vanhoista vuosisadoista ja Reina Sofía Espanjan 1900-luvusta, Thyssen täyttää kaikki aukot italialaisista primitiiveistä amerikkalaiseen pop-taiteeseen yhdellä kronologisella reitillä, joka kulkee ylhäältä alas.

Kaksi paronia, kahdeksansataa taulua ja paronitar

Kokoelman kokosivat kaksi sukupolvea: paroni Heinrich Thyssen-Bornemisza ja hänen poikansa Hans Heinrich, saksalaiset teräsmagnaatit, joilla oli kyltymätön silmä maalaustaiteelle. He aloittivat ostamalla vanhoja mestareita maailmansotien välisessä Euroopassa ja päätyivät rakentamaan lähes ensyklopedisen kierroksen länsimaisen taiteen historiaan.

Kun paroni Hans Heinrich etsi lopullista kotia noin kahdeksallesadalle taululleen, useat maat kilpailivat niistä: Iso-Britannia, Sveitsi, Saksa. Espanja voitti, ja pitkälti – niin sanotaan – hänen viidennen vaimonsa Carmen ”Tita” Cerveran sinnikkyyden ansiosta: tämä barcelonalainen nainen oli ollut Miss Espanja vuonna 1961 ja rakastunut Madridiin. Valtio osti kokoelman vuonna 1993, ja museo avattiin Palacio de Villahermosa -palatsissa.

Tällä 1800-luvun alun aatelispalatsilla on ollut tuhat elämää: aristokraattinen asunto, pankin pääkonttori ja lopulta museo. Museota varten sen sisätilat uudisti Rafael Moneo, ensimmäinen Pritzker-palkinnon voittanut espanjalainen arkkitehti: hän tyhjensi vanhan palatsin sisuksen ja rakensi sen uudelleen maalaustaidetta ajatellen. Kuori on vanha, sydän moderni.

Mitä nähdä Thyssenissä

Kierros tehdään ylhäältä alas: aloitetaan toisesta kerroksesta italialaisten ja flaamilaisten primitiivien parista ja laskeudutaan vuosisata vuosisadalta 1900-luvun taiteeseen pohjakerroksessa. Se on selkein tapa ymmärtää länsimaisen maalaustaiteen historiaa, mitä Madridista löytyy, ja siksi monet opettajat tuovat oppilaansa tänne ennen Pradoa.

Ehdottomiin teoksiin kuuluvat Ghirlandaion ”Giovanna Tornabuonin muotokuva”, yksi renessanssin kauneimmista naisprofiileista; Dürerin ”Jeesus oppineiden keskellä”; El Grecon ”Ilmestys”; Holbeinin ”Henrik VIII:n muotokuva”; impressionistit ja postimpressionistit, kuten Monet, Degas, Van Gogh ja Gauguin; sekä erinomainen valikoima saksalaista ekspressionismia, venäläistä avantgardea ja pop-taidetta, mukana Hopper, Lichtenstein ja Rothko.

Katso monien salien seinien väriä: hyvin omanlaisensa maanläheinen lohenpunainen. Se ei ole museon sisustusvalinta, vaan täsmälleen sama sävy, joka paronilla oli huvilassaan Luganossa Sveitsissä. Kun taulut muuttivat Madridiin, seinien väri muutti niiden mukana. Mitä tahansa täällä katsotkin, näet sen omistajansa valitsemaa taustaa vasten.

Lisäksi museolla on korkeatasoinen vaihtuvien näyttelyiden ohjelma, sisäpuutarha kahviloineen ja museokauppa, joka on Paseo del Arte -bulevardin parhaita.

Älä ohita

Ghirlandaion ”Giovanna Tornabuonin muotokuva”

Museon kuuluisin naisprofiili ja yksi firenzeläisen renessanssin huipuista.

Impressionistien sali

Monet, Degas, Van Gogh ja Gauguin kierroksella, jota Prado ei voi tarjota.

Pop-taide ja Hopper

Pohjakerros ulottuu amerikkalaiseen 1900-lukuun asti, mikä on harvinaista espanjalaisessa museossa.

Lohenpunaiset seinät

Täsmälleen sama väri kuin paronin huvilassa Luganossa, siirretty Madridiin taulujen mukana.

Miten siellä käy ja mihin sen voi yhdistää

Pääsylippu pysyvään kokoelmaan maksaa noin 14 euroa; maanantaisin kello 12:00 ja 16:00 välillä pääsy on ilmainen, ja nuorille, opiskelijoille ja senioreille on tavalliset alennukset. Varaa pysyvään kokoelmaan kaksi tuntia; jos lisäät vaihtuvan näyttelyn, kolme. Se on Madridin suurista museoista helpoimmin hallittava: sen voi nähdä kokonaan uupumatta, mitä ei voi sanoa Pradosta.

Se on aivan Neptunon suihkulähdettä vastapäätä, Paseo del Arte -bulevardin puolivälissä: kahdensadan metrin päässä on Pradon museo ja kilometrin päässä Reina Sofía -museo. Bulevardia ylöspäin pääset viidessä minuutissa Plaza de Cibeles -aukiolle ja Palacio de Cibeles -palatsille näköalapaikkoineen.

Paseo del Arte -bulevardin kolmeen museoon on olemassa yhdistelmälippu, joka tulee melko edulliseksi, jos aiot käydä niissä kaikissa, ja sitä voi käyttää eri päivinä. Ja jos sinua kiinnostaa akselin tausta – miksi Kaarle III täytti tämän bulevardin suihkulähteillä ja tieteellä, miksi Unesco nimesi sen ”Valon maisemaksi” –, Viavoyn reitti ”Taiteen kävelyreitti ja El Retiro” kertoo sen paikallisen oppaan äänellä kävellessäsi.

Usein kysytyt kysymykset

Entä kuka tarkalleen on tuo Tita Cervera?

Elokuvamainen hahmo. Carmen ”Tita” Cervera oli Miss Espanja vuonna 1961 ja tuli elokuvien ja seurapiirien maailmasta; ennen paronia hän oli naimisissa peräti Lex Barkerin kanssa, näyttelijän, joka esitti Hollywoodissa Tarzania ja Old Shatterhandia. Miss Espanjasta paronittareksi ja yhden maailman suurimmista kokoelmista emännäksi: harva elämäkerta tekee yhtä monta käännettä.

Entä tämä lohenpunainen palatsi, mikä se oli ennen?

Se on Palacio de Villahermosa, 1800-luvun alun pieni aatelispalatsi, joka on elänyt tuhat elämää: aristokraattien asunto, pankin päämaja… Museota varten sen sisätilat uudisti Rafael Moneo, ainoa espanjalainen arkkitehti, joka on voittanut Pritzker-palkinnon, arkkitehtuurin ”Nobelin”. Hän tyhjensi vanhan palatsin sisuskalut ja rakensi ne uudelleen maalaustaidetta ajatellen. Kuori on vanha, sydän moderni.

Löydä Madrid ja kuuntele omaan tahtiin

Koe se paikallisoppaiden kanssa, omaan tahtiin ja offline.

Viavoy-sovellus

Muita paikkoja: Madrid

Cibelesin palatsi

Kristallipalatsi

Kuninkaanlinna

Plaza de Cibeles

Plaza de España

Plaza de Lavapiés