Kävelet Retiron puiden keskellä, metsä aukeaa, ja näet sen: kokonaisen lasista tehdyn, läpinäkyvän palatsin, joka heijastuu lampeen, jossa ui sorsia ja joskus mustia joutsenia. Monille tämä on Madridin kaunein kolkka, ja heidän kanssaan on vaikea olla eri mieltä. Lähes kukaan ei kuitenkaan tiedä, ettei sitä rakennettu romanttiseksi oikuksi tai juhlasaliksi, vaan jättimäiseksi kasvihuoneeksi, jossa esiteltiin maailman toiselta puolelta tuotuja trooppisia kasveja.
Kasvihuone siirtomaanäyttelyä varten
Palacio de Cristal -palatsin rakensi arkkitehti Ricardo Velázquez Bosco vuonna 1887 Filippiinien näyttelyä varten; saaret olivat tuolloin Espanjan siirtomaa. Sen tehtävä oli puhtaasti käytännöllinen: pitää lämpimänä saaristosta tuodut trooppiset kasvit, kuin valohäkki tuontiviidakolle. Lampi pienine luolineen ja keinotekoisine vesiputouksineen viilensi ja kostutti ilmaa.
Innoitus tuli Lontoosta: Crystal Palace, se valtava raudasta ja lasista tehty paviljonki, joka häikäisi vuoden 1851 suuressa näyttelyssä ja teki lasirakentamisesta muotia koko Euroopassa. Puoli Eurooppaa halusi oman lasipalatsinsa; Madrid asetti omansa kellumaan lammen päälle, ja siellä se yhä vie voiton.
Ja tässä tulee kaiken tämän kauneuden epämukava puoli. Vuoden 1887 näyttelyyn ei tuotu pelkästään kasveja: tuotiin myös ihmisiä, saarten miehiä ja naisia, jotta heitä voitiin ”esitellä” asumassa jäljitellyssä kylässä osana lavastusta. Monet sairastuivat Madridin kylmyydessä, ja jotkut kuolivat täällä, hyvin kaukana kotoaan. Tämä on hyvä tietää, kun katsoo tätä rakennusta: niin valoisan lasin takana on hyvin synkkä tarina.
Mitä siellä näkee nykyään ja milloin mennä
Nykyään sisällä ei ole kasveja vaan nykytaiteen installaatioita, jotka vaihtuvat muutaman kuukauden välein ja jotka valitsee Reina Sofía -museo. Monet niistä leikittelevät valolla ja itse rakennuksen läpinäkyvyydellä, ja jotkut ovat olleet ikimuistoisia. Sisäänpääsy on ilmainen, ja tilan kiertää kymmenessä minuutissa.
Oli se tyhjä tai täynnä, todella matkan arvoinen on arkkitehtuuri: raudasta ja lasista tehty kupoli kreikkalaisen ristin muotoisen pohjan päällä, metalliset ruodot ja Daniel Zuloagan keramiikka, joka koristaa ulkofriisejä – yksityiskohta, johon lähes kukaan ei kiinnitä huomiota. Ja ennen kaikkea heijastus: tiettyinä aikoina palatsi ja sen kuva vedessä muodostavat yhden ainoan lasin, jonka lammen pinta halkaisee.
Paras ajankohta on arkipäivän aamupäivä tai myöhäinen iltapäivä: keskipäivällä ja etenkin viikonloppuisin sisäänkäynnin portaat ovat yhtä jatkuvaa valokuvausjonoa. Syksyllä, keltaisten lehtien ja matalan sumun aikaan, kokonaisuus on kauneimmillaan. Ja talvella, aamun ensimmäisinä tunteina huurteen aikaan, paikalla ei ole juuri ketään.
Sadan metrin päähän sama arkkitehti rakensi tiilestä ja keramiikasta Palacio de Velázquez -palatsin, jossa on myös ilmaisia näyttelyitä ja jonka kautta kulkee paljon vähemmän ihmisiä.
Älä ohita
Heijastus lammessa
Tiettyinä aikoina palatsi ja sen kuva muodostavat yhden ainoan lasin, jonka vesiraja halkaisee.
Zuloagan keramiikka
Ulkofriisejä koristaa Daniel Zuloagan keramiikka: lähes kukaan ei kiinnitä niihin huomiota.
Reina Sofía -museon installaatiot
Nykytaidetta, joka vaihtuu muutaman kuukauden välein; sisäänpääsy on ilmainen.
Palacio de Velázquez -palatsi
Sadan metrin päässä, saman arkkitehdin suunnittelema, tiiltä ja keramiikkaa, ja paljon vähemmän väkeä.
Miten se sopii Retiron-vierailuusi
Palacio de Cristal -palatsi on puiston eteläisellä puoliskolla, noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Estanque Grande -lammesta ja sen Alfonso XII:n pylväiköstä. Hyvä reitti alkaa Puerta de Alcalá -portilta, laskeutuu lammelle, jatkuu Palacio de Cristal -palatsille ja päättyy Cuesta de Moyano -rinteelle antikvariaattikojuineen, jo Paseo del Arte -bulevardin alkupäähän.
Lähellä on myös Langenneen enkelin patsas, yksi hyvin harvoista paholaiselle omistetuista patsaista maailmassa, ja se sijaitsee – alueen laatan mukaan – 666 metrin korkeudella merenpinnasta. Sattuma on liian hyvä, jotta sitä ei kävisi katsomassa.
Koko puisto oli kuninkaiden yksityinen puutarha vuoteen 1868 asti, ja vuonna 2021 Unesco nimesi Retiron ja Paseo del Prado -bulevardin kokonaisuuden maailmanperintökohteeksi nimellä ”Valon maisema”. Viavoyn reitti ”Taiteen kävelyreitti ja El Retiro” yhdistää kolme suurta museota tähän puistoon, ja paikallinen opas kertoo sen omaan tahtiisi.
Usein kysytyt kysymykset
Mistä tähän lasipalatsiin haettiin innoitus?
Sen isoveljeltä Lontoosta: Crystal Palacesta, siitä valtavasta raudasta ja lasista tehdystä paviljongista, joka häikäisi vuoden 1851 suuressa näyttelyssä ja teki lasirakentamisesta muotia koko Euroopassa. Tämä Madridin palatsi on pienempi ja kaunis kaiku tuosta kuumeesta. Puoli Eurooppaa halusi oman lasipalatsinsa; me panimme omamme kellumaan lammen ylle, ja siellä se yhä vie voiton.
Mitä tuossa näyttelyssä tarkalleen esiteltiin?
Nyt tulee kaiken tämän kauneuden epämukava puoli. Vuoden 1887 Filippiinien näyttelyyn ei tuotu vain kasveja: tuotiin myös ihmisiä, saarten miehiä ja naisia, joita ”esiteltiin” asumassa jäljitellyssä kylässä, ikään kuin he olisivat osa lavasteita. Useat sairastuivat Madridin kylmyydessä, ja jotkut kuolivat täällä, hyvin kaukana kotoaan. Tämän niin valoisan lasin takana on hyvin synkkä tarina.
