Nosta katseesi tuohon valkoiseen palatsiin, jonka huiput ja pinaakkelit saavat sen näyttämään katedraalilta, vaikka se ei sellainen ole. Palacio de Cibeles -palatsi rakennettiin vuosien 1907 ja 1919 välillä niinkin arkiseen käyttöön kuin postiksi, ja madridilaiset ristivät sen heti pilkallisesti ”Viestinnän Neitsyt Mariaksi”. Lähes vuosisadan ajan se oli toimisto, jossa Madrid jätti kirjeensä postiin; vuodesta 2007 se on ollut kaupungintalo. Ja keskitornin huipulla se kätkee yhden kaupungin parhaista näköalapaikoista, 70 metrin korkeudessa ja noin 4 eurolla.
Kirjeiden palatsi
Suunnitelma syntyi vuonna 1904 järjestetystä kilpailusta, jonka voittivat kaksi lähes tuntematonta arkkitehtia, Antonio Palacios ja Joaquín Otamendi: he olivat noin kolmenkymmenen ikäisiä, ja heillä oli takanaan hyvin vähän töitä. Se oli heidän ensimmäinen suuri toimeksiantonsa, ja se onnistui niin hyvin, että heidän uransa lähti kerralla lentoon: Palacios suunnitteli lopulta suuren osan aikansa Madridista, esimerkiksi Círculo de Bellas Artes -rakennuksen ja useita ensimmäisistä metron sisäänkäynneistä.
Rakennuksessa yhdistyy monumentaalinen, uusgoottilaishenkinen muotokieli aikakaudelleen hyvin moderneihin teknisiin ratkaisuihin: metallirunko, suuret pylväättömät sisätilat ja katettu keskuspiha, jonne asiointiluukut ja hihansuojia käyttävät virkailijat asettuivat riviin. Lisäksi Palacios asensi jotain vuodelle 1919 vallankumouksellista: putkipostin, joka ampui kirjeitä kerroksesta toiseen paineilmalla. Hän halusi, että kansalainen tuntisi itsensä tärkeäksi jättäessään kirjeen postiin.
Kaupunginhallitus muutti tänne vasta vuonna 2007 ja jätti vanhan päämajansa, Casa de la Villa -rakennuksen Plaza de la Villa -aukion laidalla. Siksi monet madridilaiset kutsuvat sitä yhä pelkästä tottumuksesta ”Correosiksi” eli postiksi, vaikka täällä ei enää voi lähettää edes postikorttia.
Näköalapaikka ja CentroCentro
Näköalapaikka on keskitornin kahdeksannessa kerroksessa noin 70 metrin korkeudessa, ja sieltä Paseo del Prado -bulevardi levittäytyy kokonaisuudessaan jalkojesi juureen kuin vihreä matto: toisella puolella Puerta de Alcalá -portti, taustalla Retiro ja kirkkaina päivinä luoteessa vuoret. Pääsylippu maksaa noin 4 euroa, sisään pääsee vuoroissa, ja maanantaisin paikka on suljettu; viikonloppuisin lippu kannattaa ostaa verkosta.
Se on ylivoimaisesti Madridin paras näköalapaikka hinta-laatusuhteeltaan: se maksaa vähemmän kuin mitä Círculo de Bellas Artes pyytää kattoterassistaan, ja sen näkymä täydentää tätä, sillä se keskittyy enemmän museoiden vihreään akseliin kuin Gran Vía -katuun. Jos sinulla on iltapäivä aikaa, ihanteellista on tehdä molemmat: Cibeles kello seitsemän ja Círculo auringonlaskun aikaan.
Muu rakennus toimii kaupungin kulttuurikeskuksena, jossa on vaihtuvia näyttelyitä, toimintaa ja lukutiloja, ja lähes kaikkeen on vapaa pääsy. Siellä, missä ennen punnittiin paketteja, ripustetaan nykyään taideteoksia: suuri katettu piha kattoikkunoiden valossa on yksi Madridin keskustan näyttävimmistä saleista. Ja kerrosta näköalapaikan alapuolella on kahvila terasseineen, ja sieltäkin on näkymät.
Julkisivu on lisäksi yksi kaupungin suurista kankaista: jouluna ja merkkipäivinä se valaistaan tai sille heijastetaan kuvia, ja kun Real Madrid juhlii mestaruutta vastapäätä olevalla suihkulähteellä, tämä rakennus on kaikkien valokuvien taustakangas.
Älä ohita
Tornin näköalapaikka
70 metrin korkeudessa, koko Paseo del Prado -bulevardi jalkojesi juuressa. Noin 4 euroa, suljettu maanantaisin.
Katettu piha
Siellä, missä Correosin asiointiluukut olivat, on nykyään näyttelysali, jota valaisevat kattoikkunat.
Putkiposti
Järjestelmä, joka vuonna 1919 ampui kirjeitä kerroksesta toiseen paineilmalla.
CentroCentro
Rakennuksen kunnallinen kulttuurikeskus, jonka näyttelyihin ja lukutiloihin on vapaa pääsy.
Miten se sopii Madridin-vierailuusi
Palatsi hallitsee Plaza de Cibeles -aukiota, kaupungin kuuluisinta liikenneympyrää, jonka edessä on vuoden 1782 suihkulähde ja vastakkaisessa kulmassa Espanjan keskuspankki. Se on täsmälleen se kohta, jossa kaksi akselia risteää: Paseo del Prado -bulevardi, joka laskee museoita kohti, ja Alcalá-katu, joka nousee kohti Gran Vía -katua.
Täältä Museo Thyssen-Bornemisza on viiden minuutin kävelymatkan päässä, Pradon museo kymmenen minuutin, ja vastakkaiseen suuntaan, toisen kymmenen minuutin päässä, ovat Círculo de Bellas Artes ja Gran Vía -kadun alkupää. Aukio on myös luonteva portti Retiroon: nouse Alcalá-katua Puerta de Alcalá -portille.
Viavoyn kävelyreitti ”Gran Vía ja moderni Madrid” alkaa juuri tältä aukiolta ja nousee Alcalá-katua pitkin kertoen sen Madridin tarinan, jonka 1900-luku rakensi vasaraniskuin, paikallinen opas korvassasi, ja päättyy auringonlaskun aikaan Templo de Debod -temppelillä.
Usein kysytyt kysymykset
Keitä olivat tämän palatsin arkkitehdit?
Kuvittele, he olivat lähes tuntemattomia. He voittivat kilpailun vuonna 1904, noin kolmenkymmenen ikäisinä ja hyvin vähäisin töin takanaan. Tämä oli heidän ensimmäinen suuri toimeksiantonsa, ja se onnistui niin hyvin, että heidän uransa lähti kerralla lentoon. Palacios suunnitteli lopulta suuren osan aikansa Madridista metrosta suuriin rakennuksiin. Ei hassumpi debyytti, vai mitä?
Mistä lähtien se on ollut kaupungintalo?
Lyhyemmän aikaa kuin luulisi. Lähes vuosisadan ajan tämä oli kirjeiden ja postimerkkien valtakunta; kaupunginhallinto muutti tänne vasta vuonna 2007 ja jätti vanhan päämajansa, Casa de la Villa -rakennuksen ikiaikaisen Plaza de la Villa -aukion laidalla. Siksi monet madridilaiset kutsuvat sitä yhä pelkästä tottumuksesta ”Correosiksi” eli postiksi, vaikka täällä ei enää voi lähettää postikorttia.
