Madrid · Nähtävää

La Tabacalera

Valtava, jalosta kivestä rakennettu talo, jonka mahtava portti ei sovi lainkaan ympäröiviin pikkutaloihin: se on Madridin entinen kuninkaallinen tupakkatehdas, jossa yli kahden vuosisadan ajan tuhannet naiset – kuuluisat cigarrerat eli tupakkatehtaan naistyöntekijät – käärivät sikareita käsin ja järjestäytyivät ennen lähes mitään muuta työläisryhmää Espanjassa. Nykyään osa siitä on itsehallinnollinen yhteisökeskus ja taidetila, ja heti kun astut portista sisään, ymmärrät sen: seinät ovat lattiasta kattoon muraalien peitossa, kerros kerroksen päällä, lakkaamatta uudistuvana graffitiräjähdyksenä.

Pelikorteista ja viinasta sikareihin

Rakennus pystytettiin 1700-luvun lopulla Kaarle III:n käskystä, mutta ei tupakkatehtaaksi: se syntyi kuninkaallisena viina- ja pelikorttitehtaana. Täällä tislattiin viinaa ja valmistettiin korttipakkoja. Vasta vuonna 1809, kun valtaistuimella istui Joseph Bonaparte, se muutettiin tupakkatehtaaksi, ja aloitti jo noin kahdeksallasadalla cigarreralla. Korteista ja viinasta sikareihin, samojen seinien sisällä.

Se, mitä seurasi, on yksi Madridin tärkeimmistä työväenhistorioista. Cigarreroita oli lopulta tuhansia, ja he työskentelivät jättimäisissä halleissa omine sääntöineen, omine lastentarhoineen ja rautaisen solidaarisuuden varassa. He kuuluivat Espanjan ensimmäisiin järjestäytyneisiin työläisnaisiin: naisia, joilla oli ääni aikana, joka ei antanut sitä yhdellekään naiselle.

Kun 1800-luvulla alkoi saapua käärintäkoneita, jotka uhkasivat heidän työpaikkojaan, he eivät pysyneet hiljaa: syntyi kuuluisia protesteja ja välikohtauksia, joissa he kävivät koneiden kimppuun nyrkein pysäyttääkseen ne. Moni työnjohtaja kunnioitti heitä, ellei suorastaan hieman pelännyt. Siksi cigarrerat muuttuivat lähes legendaksi työläis-Madridissa, ja heitä kuvattiin aikansa kirjallisuudessa ja zarzueloissa.

Yhteisökeskus ja muraalit

Tehdas suljettiin 1900-luvulla, ja rakennus oli vuosia vajaakäytössä. Vuonna 2010 osa siitä luovutettiin asukkaiden itsehallinnolliselle hankkeelle, ja siitä lähtien se on toiminut yhteisökeskuksena, jossa on työpajoja, viljelypalstoja, yhteisötoimintaa ja ennen kaikkea katutaidetta. Astut portista sisään ja löydät sisäpihoja ja halleja, joiden muraalit lattiasta kattoon maalataan jatkuvasti uudelleen: kahta samanlaista käyntiä ei ole.

Täällä tuoksuu maali, vanhan rakennuksen kosteus ja improvisoidun baarin kahvi. Poikkeuksellista on törmäys: 1700-luvun kuninkaallinen tehdas, josta on tullut kaupunginosan vapain kangas. Mene sisään, kierrä sisäpihat, katso työpajoja. Kukaan ei pyydä sinulta mitään. Täällä taide kuuluu sille, joka kulkee ohi.

Toisessa osassa rakennusta on julkisesti hallinnoituja näyttelytiloja, joiden ohjelmistossa on valokuvaa ja nykytaidetta vapaalla pääsyllä. Saman katon alla elää siis kaksi hyvin erilaista mallia, ja tuo rinnakkaiselo on osa sitä, mikä tekee paikasta kiinnostavan.

Käytännön huomautus: koska kyseessä on itsehallinnollinen tila, aukioloajat vaihtelevat ja jotkin alueet voivat olla suljettuina toiminnasta riippuen. Se ei ole museo: se on elävä rakennus kaikkine etuineen ja haittoineen.

Älä ohita

Muraalien sisäpihat

Graffitia lattiasta kattoon, jatkuvasti uudelleen maalattuna: kahta samanlaista käyntiä ei ole.

Cigarrerojen muisto

Tuhansia työläisnaisia, jotka järjestäytyivät ennen lähes mitään muuta työläisryhmää Espanjassa.

1700-luvun portti

Kuninkaallisen tehtaan julkisivu; tehdas aloitti viinan ja pelikorttien, ei tupakan, valmistajana.

Näyttelysalit

Julkisesti hallinnoitua valokuvaa ja nykytaidetta vapaalla pääsyllä saman katon alla.

Miten se sopii kävelyysi Lavapiésissa

La Tabacalera sijaitsee Embajadores-kadulla, valtaväylällä, joka laskeutuu suoraan etelään ja on itsessään katutaiteen ulkoilmagalleria. Ylöspäin kävellen pääset viidessä minuutissa Mercado de San Fernando -kauppahalliin ja Plaza de Lavapiés -aukiolle; alaspäin La Casa Encendida -kulttuurikeskukseen ja kehäkadulle. Ja lännessä, kymmenen minuutin päässä, on Ribera de Curtidores -katu: sunnuntaiaamuisin Rastro-kirpputori ulottuu käytännössä ovelle asti.

Sunnuntain ihanneyhdistelmä on juuri tämä: Rastro heti aamusta, La Tabacalera aamupäivällä tahdin hidastamiseksi muraalien keskellä, ja sen jälkeen vermutti La Latinan kaupunginosassa tai Argumosa-kadulla. Se on yksi Madridin parhaista ilmaisista suunnitelmista.

Jos haluat ymmärtää rakennusta ympäröivää kaupunginosaa – miksi täällä asuu rinnakkain ihmisiä yli kahdeksastakymmenestä kansallisuudesta, mitä corralat eli parvekekäytävälliset vuokratalot olivat, mistä Lavapiésin nimi tulee –, Viavoyn reitti ”Monikulttuurinen Lavapiés” kulkee täältä, ja paikallinen opas kertoo sen kävellessäsi, omaan tahtiisi ja ilman verkkoyhteyttä.

Usein kysytyt kysymykset

Oliko se aina tupakkatehdas?

Ei ollut, ja siinä se kiinnostava kohta onkin. Se rakennettiin 1700-luvun lopulla Kaarle III:n käskystä kuninkaalliseksi paloviina- ja pelikorttitehtaaksi (Real Fábrica de Aguardientes y Naipes); täällä siis tislattiin viinaa ja tehtiin korttipakkoja. Vasta vuonna 1809, kun valtaistuimella istui Joseph Bonaparte, Napoleonin veli, se muutettiin tupakkatehtaaksi… ja aloitti saman tien noin kahdeksallasadalla cigarreralla. Korteista ja paloviinasta sikareihin, samojen seinien sisällä.

Onko totta, että cigarrerat kapinoivat?

Todellakin. Kun 1800-luvulla alkoi tulla käärintäkoneita, jotka uhkasivat heidän työpaikkojaan, he eivät jääneet hiljaa: syntyi kuuluisia mielenosoituksia ja jopa tilanteita, joissa koneita hakattiin niiden pysäyttämiseksi. Moni työnjohtaja kunnioitti heitä, ellei suorastaan hieman pelännyt. Siksi cigarreroista tuli lähes legenda työläis-Madridissa.

Löydä Madrid ja kuuntele omaan tahtiin

Koe se paikallisoppaiden kanssa, omaan tahtiin ja offline.

Viavoy-sovellus

Muita paikkoja: Madrid

Manuela Malasaña

Mercado de San Fernando

Mercado de San Miguel

Prado-museo

Reina Sofía -museo

Thyssen-Bornemisza-museo