Matala paviljonki, jossa on puhtaat volyymit, tasakatto ja vaakasuorat ikkunat, keskellä Parque Grande -puistoa. Se ei näytä kummoiselta, ennen kuin tiedät vuosiluvun: 1928. Se on Espanjan ensimmäinen rationalistinen rakennus, ja se pystytettiin aikana, jolloin täällä rakennettiin vielä historismin ja regionalismin tyyleissä. Sen suunnittelija oli noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen.
Ennen ketään muuta Espanjassa
Sen suunnitteli Fernando García Mercadal, zaragozalainen arkkitehti, joka oli opiskellut Euroopassa ja työskennellyt aikansa modernin liikkeen johtohahmojen kanssa. Hän palasi kotiin arkkitehtonisen kielen kanssa, jolla kukaan Espanjassa ei ollut rakentanut: puhtaat volyymit, koristeiden täydellinen puuttuminen ja vapaa pohjaratkaisu.
Tilaus koski paviljonkia Goyan kuoleman satavuotismuiston kunniaksi, ja García Mercadal ratkaisi sen yksikerroksisena rakennuksena, jossa on tasakatto, suuret sileät seinäpinnat, vaakasuorat ikkunat ja suora yhteys sisätilan ja puutarhan välillä pergoloineen ja välitiloineen.
Vuonna 1928, kun Euroopassa väiteltiin modernista liikkeestä, Espanjassa rakennettiin lähes yksinomaan historismin tyyleissä. Tämä paviljonki toi rationalismin tänne ennen mitään muuta rakennusta, ja siksi se mainitaan jokaisessa 1900-luvun espanjalaisen arkkitehtuurin historiassa.
Mitä sille tapahtui myöhemmin
Rakennuksen elämä on ollut vaiherikas. Sitä muutettiin ja vääristettiin peräkkäisissä uudistuksissa vuosikymmenten ajan, niin että se menetti suuren osan alkuperäisistä piirteistään, ja vasta paljon myöhemmin ryhdyttiin restaurointiin, jolla yritettiin palauttaa García Mercadalin suunnitelma.
Tällainen laiminlyönti on melko tavallista modernin arkkitehtuurin kohdalla: 1400-luvun rakennus suojellaan kiistatta, mutta koristeettoman ja vaatimattoman näköisen rakennuksen vuodelta 1928 tunnustaminen kulttuuriperinnöksi kestää paljon kauemmin. Juuri niin tässä kävi.
Nykyään rakennuksessa on kulttuuritoimintaa ja kaupungin toimintoja, ja se kiinnostaa ennen kaikkea arkkitehtuurista kiinnostuneita. Tavalliselle matkailijalle se on viiden minuutin pysähdys puistokävelyn varrella, ja se toimii paremmin, kun tiedät, mitä katsot.
Älä ohita
Espanjan ensimmäinen rationalistinen rakennus
Vuodelta 1928, jolloin täällä rakennettiin historismin ja regionalismin tyyleissä. Sen suunnittelija oli noin kolmekymmentävuotias.
Ulkomailla koulutetun aragonialaisen työ
Fernando García Mercadal palasi Euroopasta arkkitehtonisen kielen kanssa, jolla kukaan Espanjassa ei ollut rakentanut.
Vääristetty vuosikymmenten ajan
Peräkkäiset uudistukset veivät siltä alkuperäisiä piirteitä. Modernin arkkitehtuurin tunnustaminen kulttuuriperinnöksi kestää kauan.
Siellä ei ole Goyan teoksia
Paviljonki kantaa hänen nimeään hänen kuolemansa satavuotismuiston vuoksi, mutta hänen maalauksensa ovat Pilarin basilikassa, Museo de Zaragoza -museossa ja vanhankaupungin museossa.
Miten se sopii Zaragozan-vierailuusi
Paviljonki on Parque Grande José Antonio Labordeta -puistossa kaupungin eteläreunalla, kahdenkymmenen minuutin kävelymatkan tai muutaman raitiovaunuminuutin päässä keskustasta. Se ei ole matkakohde sinänsä vaan yksi kohta puistokävelyn varrella.
Se sopii hyvin iltapäivään, jonka aikana kuljet keskustasta alas Paseo de la Independencia -katua, ohitat Paraninfon ja Santa Engracia -basilikan ja päädyt puistoon ja kasvitieteelliseen puutarhaan.
Jos Goya on matkasi syy, kannattaa tietää, että hänen teoksensa ovat muualla kaupungissa: Pilarin basilikan kupoleissa, Museo de Zaragoza -museon salissa ja hänelle omistetussa museossa vanhassakaupungissa. Tämä paviljonki kantaa hänen nimeään, mutta siellä ei ole yhtään hänen teostaan.
Usein kysytyt kysymykset
Kuka tuo García Mercadal oli?
Zaragozalainen, jonka katse oli tiukasti tulevaisuudessa. Hän voitti stipendin opiskellakseen Roomassa, ja sen sijaan että olisi jäänyt vanhan pariin, hän lähti kiertämään Eurooppaa ja seurusteli kuin vertainen modernin arkkitehtuurin suurten, kuten Le Corbusier'n, kanssa. Hän palasi uudet ideat kainalossaan ja oli yksi niistä, jotka perustivat avantgarden Espanjaan tuoneen ryhmän. Siksi tämä pikkuruinen rakennus oli pommi: sen allekirjoitti joku, joka oli imenyt modernismin sen alkulähteillä.
Onko totta, että Goyalta puuttuu pää?
Se on karmiva ja täysin tosi tarina. Goya kuoli vuonna 1828 Bordeaux'ssa, jossa hän eli maanpaossa, ja hänet haudattiin sinne. Kun Espanja vuosia myöhemmin halusi tuoda hänen jäännöksensä kotiin haudatakseen ne Madridiin, hauta avattiin ja... kalloa ei ollut. Se oli kadonnut, eikä sitä ole koskaan löydetty. Siitä, kuka sen vei, kulkee tuhat legendaa, mutta varmaa on, että Fuendetodosin nero lepää nykyään ilman päätään. Loppu, joka sopisi johonkin hänen ”Caprichos”-sarjansa vedoksista.
