Kaiken kultaisen kiven jälkeen rauta- ja värilasirakennus, joka nojaa kaupunginmuuriin ja katsoo joelle. Sen rakennutti asunnokseen teollisuusmies Miguel de Lis 1900-luvun alussa, jugendin kukoistuskaudella, ja nykyään siinä toimii Art nouveau- ja art déco -museo. Sen eteläjulkisivu, kokonainen lasimaalausseinä, on erilaisinta, mitä Salamancassa on.
Jugendia keskiaikaisen muurin varassa
Sijainti on avain: rakennus kohotettiin kaupunginmuurin päälle hyödyntäen korkeuseroa Tormesin suuntaan, joten vanhankaupungin puolella siinä on kaksi kerrosta ja joen puolella viisi. Tuo epäsymmetria teki suuren lasijulkisivun mahdolliseksi.
Rakennuttaja oli Miguel de Lis, kaupalla vaurastunut nahkateollisuusmies, ja tuolla taustalla on merkitystä: Espanjassa jugend oli lähes aina uuden teollisuusporvariston eikä vanhan aateliston asia. Tällaisen talon tilaaminen papiston ja yliopiston Salamancassa vuonna 1905 oli kannanotto.
Runko on rautaa, siinä on suuret aukot, ja koko eteläjulkisivu on toteutettu värillisinä lasimaalauksina metallikehyksissä. Auringonlaskun aikaan, kun aurinko paistaa sisään joen puolelta, sisätilat täyttyvät värillisestä valosta, ja tuo vaikutelma on paras syy ajoittaa vierailu huolella.
Kokoelma ja huomio aukioloajoista
Museo kokoaa taideteollisuutta 1800-luvun viimeiseltä kolmannekselta ja 1900-luvun ensimmäiseltä puoliskolta: Laliquen ja Gallén lasia, art déco -pronsseja ja -norsunluuesineitä, koruja, huonekaluja, viuhkoja ja ranskalaisten posliininukkien kokoelman, joka on Euroopan parhaita ja joka hämmentää monia.
Se on pienoistaiteiden kokoelma, ei maalaustaidetta eikä suurta kuvanveistoa, ja siinä on sen luonne: käyttöesineitä, kodin ylellisyyttä ja teollista muotoilua hyvin tarkasti rajatulta ajalta. Se on erittäin hyvin esillä, ja sen kiertää tunnissa ja vartissa.
Rakennus on tiettyinä aikoina auki myös iltaisin, ja se on paras tapa nähdä se: kun lasimaalaukset on valaistu sisältä, vaikutelma ulkoa, joelta ylös noustessa, on täysin erilainen kuin päivällä.
Älä ohita
Kaksi kerrosta ylhäällä, viisi alhaalla
Talo nojaa muuriin hyödyntäen korkeuseroa Tormesin suuntaan. Tuo epäsymmetria teki suuren lasijulkisivun mahdolliseksi.
Kokonainen lasimaalausseinä
Eteläjulkisivu on toteutettu värilasina metallikehyksissä. Auringonlaskun aikaan sisätilat täyttyvät värillisestä valosta.
Taideteollisuutta, ei maalauksia
Laliquen ja Gallén lasia, déco-pronsseja, koruja ja Euroopan parhaisiin kuuluva posliininukkekokoelma.
Parhaimmillaan iltaisin
Tiettyinä aikoina museo on auki iltaisin, ja kun lasimaalaukset on valaistu sisältä, vaikutelma on aivan toinen.
Miten se sopii Salamancan-vierailuusi
Se on vanhankaupungin etelälaidalla muurin päällä, viiden minuutin päässä katedraaleista ja kahden minuutin päässä Huerto de Calixto y Melibea -puutarhasta. Se on luonnollisen alamäen varrella kohti roomalaista siltaa ja jokea.
Se toimii erinomaisena vastapainona: plateresko- ja barokkiaamupäivän jälkeen vuoden 1905 värilasirakennus virkistää katseen. Ja se on kaupungin harvoja museoita, jotka eivät käsittele historiaa eivätkä uskonnollista taidetta.
Sen kahvilassa on joen ylle avautuva terassi, joka on vanhankaupungin parhaita taukopaikkoja, ja sinne pääsee menemättä museoon. Varaa kokoelmalle tunti ja vartti, puoli tuntia, jos haluat nähdä vain rakennuksen.
Usein kysytyt kysymykset
Onko tämä palatsi aina ollut näin kaunis?
Ei likimainkaan. Miguel de Lisin kuoleman jälkeen talo kulki kädestä käteen ja päätyi puoliksi hylätyksi, raunioksi, lasimaalaukset rikki ja rauta ruosteen syömänä. Niin se oli vuosikymmeniä, ja jossain vaiheessa harkittiin jopa sen purkamista. Onneksi se päätettiin pelastaa ja entisöidä. Kun näet sen hehkuvan auringossa, muista, että se oli askeleen päässä katoamisesta lopullisesti.
