Tämä on Malasañan olohuone ja yksi Madridin parhaista kaupunginosa-aukioista: lapsia hiekkalaatikolla, terassituoleja, joku virittämässä kitaraa ja olut, joka kestää kaksi tuntia. Keskellä oleva tiilikaari ei ole koriste: se on ainoa jäänne Cuartel de Monteleón -kasarmista, ja sen alla kapteenit Daoíz ja Velarde katsovat pronssisina hurjin ilmein. Täällä Madridin kansa nousi 2. toukokuuta 1808 Napoleonin joukkoja vastaan sillä, mitä sattui olemaan käsillä: veitsillä, saksilla, linkkuveitsillä ja kivillä.
Aatelispuutarhasta taistelukentäksi
Ennen kuin täällä oli terasseja ja katulyhtyjä, tämä kaikki oli Palacio de Monteleón -palatsin puutarhaa, erään aatelissuvun huvitilaa lähes silloisen Madridin laitamilla. Armeija käytti tuota laajaa maa-aluetta hyväkseen ja sijoitti sinne tykistövarikkonsa kauas keskustasta turvallisuussyistä: ruudin takia. Palatsista ei ole jäljellä mitään, kasarmista vain tuo portin kappale.
Napoleonin joukkojen miehittäessä Madridia kapteenit Luis Daoíz ja Pedro Velarde jättivät 2. toukokuuta 1808 tottelematta käskyä pysyä kasarmilla, avasivat portit ja jakoivat tykit naapureille, naisille ja nuorukaisille. He pitivät puoliaan tuntikausia Euroopan mahtavinta armeijaa vastaan. Daoíz kaatui paikan päällä, Velarde rintaan osuneesta laukauksesta. He hävisivät taistelun, mutta sytyttivät sodan, joka muutti Espanjan.
Nykyinen muistomerkki säilytettyine kaarineen ja kahden pronssipatsaan kera pystytettiin 1800-luvulla ikuistamaan tuon päivän muisto. Myöhemmin rakennettu aukio sai nimensä päivämäärästä. Ja koko kaupunginosa päätyi kantamaan erään toisen tuon päivän uhrin sukunimeä: hän oli Manuela Malasaña, seitsemäntoistavuotias kirjontaompelija.
Aukio tänään
Kontrasti on aukion parasta antia. Muistomerkin ympärillä on hiekkalaatikko leikkivine lapsineen, aina täynnä olevia terassipöytiä ja ihmisiä makoilemassa maassa, kun sää on hyvä. Madrid on juuri sitä: tragediaa ja arkea samalla neliömetrillä. Kukaan ei katso kaarta juhlallisesti, ja se on luultavasti paras tapa kunnioittaa sitä.
Tärkein hetki on sunnuntaina keskipäivällä, vermuttihetkellä, kun aukiosta tulee koko kaupunginosan kohtaamispaikka. Se on myös yksi Madridin parhaista paikoista katsella ympärilleen tekemättä mitään: perheitä, ystäväporukoita, improvisoivia muusikoita ja koiria kaikkialla.
Toukokuun 2. päivänä, joka on Madridin itsehallintoalueella vapaapäivä, aukiolla on muistotilaisuuksia, musiikkia ja juhlatunnelmaa: se on vuoden paras päivä nähdä aukio ja myös sen ruuhkaisin. Ja keväällä kaupunginosan oma Pinta Malasaña -festivaali täyttää ympäröivien katujen julkisivut ja rullaluukut katutaiteella, joka syntyy paikan päällä silmiesi edessä.
Aukion ympäriltä lähtevät ne kolme katua, jotka tiivistävät kaupunginosan parhaiten: calle de la Palma -katu leipomoineen, vinyylilevykauppoineen ja legendaarisine El Penta -baareineen, calle del Espíritu Santo -katu muraaleineen sekä calle de Manuela Malasaña -katu, joka on mukavin paikka istahtaa.
Älä ohita
Monteleónin kaari
Ainoa jäänne tykistökasarmista, jossa Espanjan vapaussota alkoi.
Daoíz ja Velarde
Kaksi tottelematonta kapteenia, ikuisesti pronssiin valettuina kesken toiminnan.
Sunnuntain vermutti
Aukiosta tulee kaupunginosan olohuone: paras hetki nähdä se sellaisena kuin se on.
Pinta Malasaña
Kaupunginosan oma kevätfestivaali, joka täyttää ympäröivät julkisivut paikan päällä syntyvällä katutaiteella.
Miten se sopii Malasañan-kävelyysi
Tämä aukio on luonteva lähtöpiste mille tahansa kierrokselle kaupunginosassa. Täältä pääset kymmenessä minuutissa kävellen calle Fuencarral -kadulle – suurelle ostosväylälle, joka erottaa Malasañan Chuecasta – ja Museo de Historia de Madrid -museoon, jonka barokkiportaali on Pedro de Riberan käsialaa ja jossa on pienoismalli kaupungista vuodelta 1830; molemmat käynnit ovat ilmaisia.
Etelään laskeudut viidessätoista minuutissa Gran Vía -kadulle ja Plaza del Callao -aukiolle, itään taas Plaza de Chueca -aukiolle ja sen San Antónin kauppahalliin, jossa on kattoterassi. Koko kaupunginosa mahtuu vähän yli neliökilometrin alueelle, ja sen kiertää reilussa kahdessa tunnissa, kun pysähtyy välillä juomaan jotain.
Viavoyn reitti ”Malasaña ja La Movida” alkaa juuri tältä aukiolta ja kertoo kaupunginosan kahdesta kapinasta – vuoden 1808 kapinasta ja kahdeksankymmentäluvun kapinasta –, paikallinen opas korvassasi, kun kävelet omaan tahtiisi ja ilman verkkoyhteyttä.
Usein kysytyt kysymykset
Mitä täällä oli ennen aukiota?
Ennen terasseja ja katulyhtyjä tämä kaikki oli Palacio de Monteleón -palatsin puutarhaa, tuon aatelissuvun huvila-aluetta, lähes sen ajan Madridin laitamilla. Armeija käytti tuota laajaa maa-aluetta tykistövarikkonsa sijoittamiseen, ja siksi ruuti päätyi juuri tähän nurkkaan, kauas keskustasta. Palatsista ei ole jäljellä mitään; kasarmista vain tuo pala porttia. On kummallista, miten aatelispuutarhasta tuli taistelun näyttämö.
