Alicanten suojeluspyhimys on pyhä Nikolaos Barilainen eli sama 300-luvun piispa, jonka maine lahjojen salaisena jakajana muuttui vuosisatoja ja maita myöhemmin joulupukiksi. Hänen kirkkonsa on kaupungin suurin, ja se sopii luontevasti vanhankaupungin museokierrokseen.
Kalenterin valitsema suojeluspyhimys
Perimätiedon mukaan eräänä joulukuun 6. päivänä, pyhän Nikolauksen päivänä, kaupunki siirtyi kristittyjen käsiin infantti Alfonson – tulevan Alfonso X Viisaan – johdolla, ja hän käski rakentaa kirkon päivän pyhimyksen kunniaksi. Siitä lähtien Nikolaos on ollut Alicanten suojeluspyhimys.
Tällainen valintatapa on yleisempi kuin luulisi: suuri osa espanjalaisten kaupunkien suojeluspyhimyksistä määräytyi valloituksen, voiton tai epidemian päättymisen päivämäärän mukaan. Santa Bárbara -linna sai nimensä täsmälleen samalla tavalla neljä vuotta myöhemmin.
Valloituksella on myös poliittinen taustansa. Kastilia ja Aragonian kruunu olivat vuonna 1244 sopineet Almizrassa, mihin kahden kuningaskunnan raja vedettäisiin, ja Alicante jäi toistaiseksi Kastilian puolelle. Puoli vuosisataa myöhemmin se siirtyi Aragonialle, ja sinne se jäi.
Konkatedraali vuodesta 1959, ja ristikäytävä
Vuonna 1959 kirkko korotettiin konkatedraaliksi, ja se jakaa piispanistuimen arvon Orihuelan katedraalin kanssa. Järjestely on peräisin 1900-luvun hiippakuntauudistuksista, ja sama toistuu useissa espanjalaisissa hiippakunnissa: kaksi istuinta, yksi piispa.
Kirkko rakennettiin vuosien 1616 ja 1662 välillä herreriaaniseen tyyliin – ankaraan ja koruttomaan klassismiin, jonka Juan de Herrera loi El Escorialissa –, ja sen lähes neljäkymmentäviisi metriä korkea kupoli on kokonaisuuden tunnusmerkki, joka näkyy mistä tahansa vanhankaupungin kolkasta.
Sisätilojen kontrasti yllättää eniten: ulkona ja laivassa kaikki on ankaraa ja puhdasta kiveä, ja yhtäkkiä eteen tulee ehtoolliskappeli, joka on kullan barokkinen räjähdys. Se on tavallinen kulku: ankaraan 1600-lukuun 1700-luku lisää runsautta.
Äläkä lähde kurkistamatta ristikäytävään, joka on rauhan keidas keskellä keskustaa ja jonka moni ohittaa, koska sitä ei näe laivasta. Se on vanhankaupungin harvoja hiljaisia paikkoja.
Älä ohita
Suojeluspyhimys on joulupukin isoisä
Pyhä Nikolaos Barilainen, 300-luvun piispa, joka tunnettiin siitä, että hän jätti salaa lahjoja kaikkein köyhimmille.
Suojeluspyhimys päivämäärän mukaan
Perimätieto ajoittaa kaupungin valtauksen joulukuun 6. päivään, pyhimyksen päivään. Samoin linna sai nimensä pyhältä Barbaralta.
Konkatedraali vuodesta 1959
Se jakaa piispanistuimen Orihuelan kanssa: kaksi katedraalia, yksi piispa.
Ristikäytävä ei näy laivasta
Ja se on vanhankaupungin harvoja hiljaisia paikkoja. Moni ohittaa sen.
Miten se sopii museokierrokseesi
Se on kahden minuutin päässä MACA:sta, nykytaiteen museosta, jonka kokoelman lahjoitti Eusebio Sempere, ja MUBAG:sta, Palacio Gravina -palatsissa toimivasta taidemuseosta.
Niiden ketjuttaminen toimii hyvin kulttuuriaamupäivänä: konkatedraali, MACA ja MUBAG ovat kolmen minuutin kävelymatkan säteellä, ja yhdessä ne kattavat runsaat neljä vuosisataa alicantelaista taidetta barokista kineettiseen taiteeseen.
Arkeologinen museo MARQ on kauempana ja vaatii kokonaisen aamupäivän erikseen. Kirkkoon on vapaa pääsy jumalanpalvelusten ulkopuolella, joten pysähdys ei lisää kierroksen kustannuksia.
Usein kysytyt kysymykset
Onko tällä pyhällä Nikolauksella jotain tekemistä joulupukin kanssa?
Kaikki tekemistä, se on hän! Pyhä Nikolaos Barilainen oli piispa noin tuhat seitsemänsataa vuotta sitten nykyisen Turkin alueella, ja hänet tunnettiin valtavasta anteliaisuudestaan: legendan mukaan hän jätti salaa kolikoita ja lahjoja niille, jotka niitä tarvitsivat. Tuosta lahjoja jakaneesta piispasta syntyi vuosisatojen mittaan, Hollannin ja Yhdysvaltojen kautta, valkopartainen Santa Claus. Kaupunkini suojeluspyhimys ja joululahjojen herra ovat siis, vaikkei siltä näytä, yksi ja sama henkilö.
Kuka oli se ”infantti Alfonso”, joka sen valloitti?
Ei kukaan vähempi kuin tuleva Alfonso X Viisas, Cantigas-laulujen ja suurten kirjojen kuningas, joka oli siihen aikaan vielä Kastilian kruununprinssi. Vuonna 1244 hän ja Aragonian kruunu olivat sopineet Almizrassa, mistä kahden kuningaskunnan raja kulkisi, ja Alicante osui toistaiseksi Kastilian puolelle. Erikoista, eikö, että mies, joka antoi meille suojeluspyhimyksen, oli kastilialainen, vaikka meistä tuli lopulta valencialaisia. Sellaista oli noiden vuosisatojen köydenveto.
