Alicante oli satama ennen kuin siitä tuli kaupunki, ja tätä kautta on tullut ja lähtenyt kaikkea: viiniä, manteleita, ihmisiä, jotka lähtivät etsimään elantoaan, ja ihmisiä, jotka saapuivat pelkät vaatteet päällään. Se on alicantelaisten suuri parveke Välimerelle, ja siellä tuoksuu yhä suola, märkä köysi ja veneiden diesel.
Viini, joka teki kaupungin kuuluisaksi
Tästä satamasta lähti tuote, joka vei Alicanten nimen puoleen Eurooppaan: Fondillón, makea ja vanhennettu punaviini, jota kypsytetään vuosia tynnyrissä ja joka valmistetaan ylikypsistä monastrell-rypäleistä. Sitä vietiin täältä aikana, jolloin tuskin kukaan mantereella osasi sijoittaa kaupunkia kartalle.
Sen maine oli niin suuri, että se mainitaan 1600- ja 1700-luvun eurooppalaisessa kirjallisuudessa, ja perimätiedon mukaan se oli Ranskan Ludvig XIV:n suosikkiviini, jota hän pyysi vielä kuolinvuoteellaan. Se oli vähällä kadota viinikirvan myötä, ja se on elvytetty viime vuosikymmeninä.
Viinin ohella täältä lähtivät mantelit, rusinat, espartoheinä ja seudun suolalammikoiden suola. Alicante oli vuosisatojen ajan maataloustuotteiden vientiin perustuva talous, jonka ainoa merkittävä infrastruktuuri oli satama, ja kaikki muu kasvoi sen ympärille.
Ja rautatie muutti kaiken
Vuonna 1858 avattiin Madridin ja Alicanten välinen rautatie, yksi 1800-luvun Espanjan suurista insinöörisaavutuksista, ja Isabella II tuli itse juhlistamaan sitä. Se teki tästä satamasta Madridin luontevan sataman kaikkine seurauksineen.
Kaupungin kasvu 1800- ja 1900-luvulla selittyy siitä: tavaraliikenne, kaupungin laajeneminen, muurien purkaminen ja rantabulevardin synty ovat suoria seurauksia tuosta yhteydestä.
Nykyään satamassa elää rinnakkain kolme eri tehtävää: kauppa- ja risteilyliikenne, huvivenesatama maailmanympäripurjehduskilpailuineen sekä kaupunkilaisten vapaa-aika: kävelyreitti, ajanviettopaikat ja jalankulkualue, jonka kaupunki on vähitellen ottanut takaisin.
Ja satama kantaa kovaa muistoa. Näille samoille laitureille ahtautui maaliskuussa 1939 tuhansia tasavaltalaisia odottamaan laivaa, joka veisi heidät maanpakoon. Se on yksi kaupungin historian synkimmistä vaiheista.
Älä ohita
Fondillón
Makea ja vanhennettu monastrell-punaviini, jota vietiin puoleen Eurooppaan. Se oli vähällä kadota viinikirvan myötä.
Satama ennen kaupunkia
Viiniä, manteleita, rusinoita, espartoheinää ja suolaa. Kaikki muu kasvoi tämän infrastruktuurin ympärille.
Vuoden 1858 juna
Madridin ja Alicanten välinen rautatie teki siitä pääkaupungin luontevan sataman. Isabella II tuli avaamaan sen.
Lähtö Tabarcaan
Valencian alueen ainoa asuttu saari, puolen tunnin merimatkan päässä täältä.
Miten se sopii Alicanten-vierailuusi
Se on Explanadan vieressä, ja vanhastakaupungista sen erottaa Plaza Puerta del Mar -aukio, joka oli kirjaimellisesti kaupunginmuurin merelle avautuva portti.
Sitä kierretään kävellen: Explanadalta huvivenesatamaan kulkee yhtenäinen kävelyreitti, jonka toisella puolella ovat perinteiset veneet ja kiinnitetyt jahdit ja toisella kaupunki. Kävely on tasainen ja miellyttävä mihin aikaan tahansa.
Täältä lähtevät veneet Tabarcaan, Valencian alueen ainoalle asutulle saarelle, puolen tunnin merimatkan päähän. Se on paras puolen päivän retki, jonka Alicanten keskustasta voi tehdä.
Usein kysytyt kysymykset
Mitä tästä satamasta lähti, mikä teki Alicantesta kuuluisan?
Viini, ja vieläpä aivan erityinen: Fondillón. Se on makea ja vanhennettu punaviini, jota kypsytetään vuosia tynnyrissä ja jota vietiin täältä jo puoleen Eurooppaan, kun melkein kukaan ei tiennyt, missä Alicante on. Kerrotaan, että se oli Ranskan Ludvig XIV:n suosikkiviini, jota hän pyysi vielä kuolinvuoteellaankin. Näiltä laitureilta lähtivät tynnyrit kohti pohjoista, ja niiden mukana kotiseutuni nimi.
Mistä Alicanten nimi tulee?
Hyvin kaukaa. Hamilkar Barkasin karthagolaiset rakensivat tälle seudulle linnoituksen, jota he kutsuivat nimellä Akra Leuká, ”valkoinen niemi”, vuoren värin takia. Roomalaiset kutsuivat sitä nimellä Lucentum, jonka jotkut kääntävät ”valon kaupungiksi”, ja arabit nimellä Al-Laqant. Tuosta Laqantista syntyi suusta suuhun ja vuosisadasta toiseen nykyinen Alicante. Kolme eri kansaa, ja kaikki näkivät saman: valoa ja valkoista kalliota meren yllä.
