Sen torni on luultavasti Zaragozan mudéjar-torneista kaunein: kahdeksankulmainen ja tiilinen, ja koko varren peittävät nauhapunoskentät ja lasitettu keramiikka, ja huippuosa kruunaa sen rikkomatta rytmiä. Torni hallitsee vanhankaupungin kaupunginosaa, jonka keskiaikainen katuverkko on säilynyt käytännössä ehjänä.
Tiili kielenä
Aragonialainen mudéjar syntyi aineellisesta rajoitteesta: Ebron laakson lähellä ei ole hyvän kiven louhoksia, joten rakennusmestarit (alarifes) – maurilaisen perinteen mestarit, jotka jatkoivat työtään kristittyjen valloituksen jälkeen – kehittivät tiilestä kokonaisen koristekielen.
Tekniikassa tiilet ladotaan ulkonemiksi, muurin pinnasta esiin, niin että viisto valo luo varjon ja sen mukana kuvion. Lisäksi syvennyksiin upotetaan vihreitä ja valkoisia lasitettuja kaakeleita. Koko vaikutelma syntyy halvimmasta mahdollisesta aineesta.
Tässä tornissa näet useita kenttiä eri aihein: vinoneliöitä, kahdeksansakaraista nauhapunosta, sokeita pikkukaaria ja friisejä, jotka on ladottu peräkkäisiksi vyöhykkeiksi ylöspäin noustessa. Se on käytännössä luettelo aragonialaisen mudéjar-tyylin koristevalikoimasta yhdessä tornin varressa.
Ympäröivä kaupunginosa
La Magdalena on yksi vanhankaupungin vanhimmista kaupunginosista, ja sen keskiaikainen katuverkko on säilynyt: kapeita katuja, äkkimutkia, pieniä aukioita ja rakenne, joka on jyrkässä ristiriidassa viiden minuutin päässä olevan Plaza del Pilar -aukion monumentaalisen mittakaavan kanssa.
Se on myös kaupungin vaihtoehtoisin kaupunginosa: pieniä baareja, katutaidetta päätyseinillä, kirjakauppoja ja nuorta, yliopistoväkeen kuuluvaa asukaskuntaa. Juuri tämä keskiaikaisen katuverkon ja nykyaikaisen tunnelman sekoitus tekee siellä kävelystä kiinnostavaa.
Samassa kaupunginosassa on Museo del Teatro de Caesaraugusta, kaupungin suurin roomalainen jäänne, joka tuli esiin vuonna 1972 näiden samojen korttelien alta. Kerrostumat – roomalainen, mudéjar, keskiaikainen, nykyinen – tuntuvat jo muutaman metrin kävelyllä.
Älä ohita
Kuvio syntyy varjosta
Tiili ladotaan ulkonemiksi, jotta viisto valo luo aiheen. Siksi torni näyttää keskipäivällä litteältä.
Luettelo yhdessä varressa
Vinoneliöt, kahdeksansakarainen nauhapunos, sokeat pikkukaaret ja friisit peräkkäisinä vyöhykkeinä: lähes koko aragonialaisen mudéjar-tyylin valikoima.
Syntyi rajoitteesta
Ebron laaksossa ei ole hyvää kiveä, joten rakennusmestarit tekivät ensiluokkaista arkkitehtuuria halvimmasta mahdollisesta aineesta.
Kaupunginosa on säilyttänyt katuverkkonsa
Kapeita keskiaikaisia katuja ja pieniä aukioita, vaihtoehtoista elämää ja katutaidetta. Vastakohta Pilarin mittakaavalle.
Miten se sopii Zaragozan-käyntiisi
Kirkko on vanhankaupungin itäpäässä, viiden minuutin päässä Plaza del Pilar -aukiolta ja kahden minuutin päässä roomalaisesta teatterista. Se on keskustan miellyttävin alue kävellä ilman ympäröiviä monumentteja.
Sisätilojen aukioloajat ovat hyvin rajoitetut ja riippuvat jumalanpalveluksista, ja kirkko on helposti suljettu, joten käytännössä käynti tapahtuu ulkona: kierrä tornin ympäri, katso sitä aukiolta ja jatka matkaa. Se kannattaa tehdä viistossa valossa, sillä silloin tiilten kuvion voi lukea.
Vanhankaupungin vastakkaisessa päässä olevan San Pablo -kirkon kanssa se muodostaa kaupungin kahden mudéjar-tornin parin, jota ei pidä jättää väliin. Vain San Pablo -kirkon torni on maailmanperintökohde, ja useimmat kävijät eivät huomaa kumpaakaan.
Usein kysytyt kysymykset
Mitä tuo sana, mudéjar, tarkoittaa?
Se on kaunis ja vähän surullinen arabiankielinen sana: mudayyan, joka tarkoittaa suunnilleen ’se, jonka annetaan jäädä’, kesytetty. Niin kutsuttiin muslimeja, jotka kristillisen valloituksen jälkeen jäivät asumaan tänne säilyttäen uskonsa ja tapansa. Ja ennen kaikkea ammattitaitonsa, sillä kukaan ei muurannut tiiltä niin kuin he. Kristityt herrat tilasivat heiltä kirkkoja, ja he peittivät ne moskeijoiden geometrialla. Koko tämä taide syntyy tuosta harvinaisesta rinnakkaiselosta: kristittyjä torneja, jotka tekivät toisin rukoilevat kädet.
Miksi tiiltä eikä kiveä?
Pelkän maantieteen vuoksi, ja siinä piilee nerokkuus. Ebron laaksossa ei ole hyviä kivilouhoksia käden ulottuvilla, mutta tiilisavea on kyllästymiseen asti. Niinpä se, mikä muualla olisi ollut köyhyyden merkki, muuttui täällä taiteeksi: rakennusmestarit (alarifes) oppivat leikkimään tiilellä kuin pitsillä, asettelemaan sen tuhannella tavalla niin, että valo piirsi varjoja, ja pukivat sen lasitettuun keramiikkaan antaakseen sille väriä. Vaatimattomimman materiaalin muuttaminen jalokiveksi: siinä on mudéjar yhdessä lauseessa.
