Tämä näköalapaikka tiivistää koko kaupungin. Kaiteelta avautuu koko Vigon ria (merenlahdeksi levenevä jokisuu), yksi niistä Rías Baixas -alueen rioista, jotka meri työnsi sisämaahan kuin pehmeän vihreän vuonon; alhaalla on satama, lahden suuta sulkevat Cíes-saaret, ja vedellä kelluvat simpukkalautat.
Mitä täältä tarkalleen näkyy
Suoraan alapuolella on satama, yksi Euroopan tärkeimmistä kalastuksessa ja tavaraliikenteessä, nostureineen ja laivoineen. Vastapäätä on vastaranta, Morrazo, jota valkoiset kylät täplittävät.
Oikealla, kun seuraat riaa sisämaahan päin, erotat Rande-sillan, sen solakan valkoisen jänteen, joka ompelee rannat yhteen. Ja noiden vesien alla on kuin elokuvasta otettu tarina: vuonna 1702 siellä käytiin Randen taistelu, kun englantilais-hollantilainen laivasto yllätti Amerikasta hopeaa täynnä palaavat kaljuunat, ja monet upposivat aarteineen.
Veden päällä kelluu tummia lauttoja: ne ovat bateas eli simpukkalautat, sinisimpukoiden kasvatusalustat, jotka tekevät tästä riasta yhden maailman suurimmista äyriäisaitoista. Ne ovat puurakenteita, joista roikkuu köysiä, ja köysiin kiinnittyneinä sinisimpukat kasvavat.
Ja kauempana, lahden suuta sulkemassa kuin luonnollinen aallonmurtaja, ovat Cíes-saaret, nykyään kansallispuisto. Roomalaiset kutsuivat niitä Jumalten saariksi, ja niiden Rodas-ranta on valittu useammin kuin kerran planeetan kauneimmaksi.
Kaupunki, joka elää kasvot Atlanttiin päin
Täältä ymmärrät Vigon yhdellä silmäyksellä: kaupungin, joka on aina elänyt merta katsellen, selkä vuoreen päin. Kaikki, mitä se on ollut – castro-kylä, muurien ympäröimä kaupunki, siirtolaisuuden portti, suuri kalasatama – kulkee tuon vesirajan kautta.
Rías Baixas -alueen riat ovat jokilaaksoja, jotka meri valtasi viimeisen jääkauden jälkeen, kun valtameren pinta nousi. Tämä muoto selittää, miksi niissä on suojaisa vesi, vähän aallokkoa ja erittäin suuri biologinen tuottavuus: juuri se tekee simpukkalautat mahdollisiksi.
Cíes-saaret ovat suojeltuja juuri siksi, että ne ovat hauraita: kuka tahansa ei saa nousta maihin, tarvitaan lupa, ja joka päivä rajoitetaan, kuinka moni astuu hiekalle. Siellä ei ole autoja eikä hotelleja, vain leirintäalue ja polkuja, ja siksi saaret ovat yhä ennallaan.
Paras aika nousta tänne on auringonlasku, kun aurinko painuu lahden suulla Cíes-saarten väliin. Se on postikortti, jonka jokainen vie mukanaan Vigosta, ja toisin kuin melkein kaikki postikortit, tämä ansaitsee maineensa.
Älä ohita
Koko ria yhdellä silmäyksellä
Satama, Morrazo, Rande-silta, simpukkalautat ja lahden suun sulkevat Cíes-saaret.
Bateas eli simpukkalautat
Kelluvia sinisimpukkaviljelmiä, jotka tekevät tästä riasta yhden maailman suurimmista äyriäisaitoista.
Veden alla on aarre
Vuonna 1702 Randen taistelu upotti Amerikan hopealla lastattuja kaljuunoita.
Jumalten saaret
Niin roomalaiset kutsuivat Cíes-saaria. Nykyään kansallispuisto, jonne pääsyä rajoitetaan luvilla.
Miten se sopii Vigon-vierailuusi
Se on Parque do Castro -puiston laella, kahden minuutin päässä castro-kylästä ja Fortaleza do Castro -linnakkeesta. Kaikki kolme näet samalla nousulla.
Pääsy on vapaa mihin aikaan tahansa, ja pysähdys kestää viisitoista tai kaksikymmentä minuuttia, sekä niin kauan kuin haluat jäädä. Jos sinulla on Vigossa aikaa vain yhteen asiaan, olkoon se tämä.
Alas laskeutuessa pääset Praza de España -aukiolle ja porvarilliselle ruutukaava-alueelle tai toiselta puolelta vanhaankaupunkiin. Kannattaa nousta tänne päivän alussa suunnistamaan ja palata päivän päätteeksi katsomaan auringonlaskua.
Usein kysytyt kysymykset
Mitä se rian (merenlahdeksi levenevä jokisuu) Randen puoleinen osa kätkee?
Elokuvan arvoisen tarinan. Tuolla, Randen salmessa, käytiin vuonna 1702 Randen taistelu: englantilais-hollantilainen laivasto yllätti Amerikasta hopealastissa palaavat espanjalaiset kaljuunat, ja moni niistä upposi aarteineen rian pohjaan. Tuo vedenalainen kulta herätti niin paljon puhetta, että jopa Jules Verne pani sen kirjaansa ”Sukelluslaivalla maapallon ympäri”: kapteeni Nemo täyttää Nautiluksen arkut Vigon aarteella. Aarteenmetsästäjät ovat etsineet sitä vuosisatojen ajan.
Miksi Cíes-saaret ovat niin erityiset?
Jo roomalaiset katsoivat niitä kunnioittavasti: he kutsuivat niitä Jumalten saariksi. Ja nykyään, juuri siksi että ne ovat niin hauraat, kuka tahansa ei voi nousta maihin: tarvitset luvan, ja joka päivä rajoitetaan, kuinka moni astuu hiekalle. Ei autoja eikä hotelleja, vain leirintäalue ja polkuja. Siksi ne ovat yhä niin koskemattomia. Se, että pääsee veneellä niille asti, on minusta parhaita asioita, mitä Vigossa voi tehdä.
