Laita kätesi yhden pilarin päälle ja etsi kahden kivilohkareen välistä saumaa: siinä ei ole mitään. Ei laastia, ei sementtiä eikä metallisia kiinnikkeitä. Yli kaksikymmentätuhatta graniittikvaaderia on ladottu kuivina, niitä pitää pystyssä vain niiden oma paino ja voimien tasapaino, ja niin ne ovat seisseet lähes kaksituhatta vuotta. Se on luultavasti Euroopan vaikuttavin yhä pystyssä oleva roomalainen insinöörityö.
Korkeusongelma, joka ratkaistiin kaarilla
Se rakennettiin ensimmäisen vuosisadan lopulla tai 100-luvun alussa, Trajanuksen aikana, tuomaan vettä Guadarraman vuoristosta yli viidentoista kilometrin päästä. Vesi virtasi alas kanavassa, jonka hyvin loiva kaltevuus oli laskettu millilleen, sillä akvedukti ei toimi paineella vaan painovoimalla: jos kaltevuus on liian jyrkkä, vesi kuluttaa kanavaa, ja jos se on liian loiva, vesi seisahtuu.
Ongelma tuli vastaan tässä kohdassa, jossa maasto painuu laaksoksi. Korkeuden menettäminen olisi merkinnyt, ettei vesi olisi päässyt yläkaupunkiin, joten insinöörit tekivät ainoan mahdollisen: he nostivat kanavan kaarien varaan, jotta taso säilyisi. Syvimmässä kohdassa, laakson pohjalla, rakennelma kohoaa lähes kahdenkymmenenkahdeksan metrin korkeuteen.
Alun perin siinä oli satakuusikymmentäseitsemän kaarta kahdessa kerroksessa, ja se todella toimi: se toi vettä Segoviaan vuoteen 1973 asti. Juuri tämä yksityiskohta tekee suurimman vaikutuksen. Se ei ole säilynyt raunio vaan infrastruktuuria, joka oli yhä käytössä lähes yhdeksäntoista vuosisataa rakentamisensa jälkeen.
Neljä vuosisataa runneltuna, Isabellan jälleenrakentama
Se ei ollut aina ehjä. Vuonna 1072 erään Toledon kuninkaan joukot kaatoivat noin kolmekymmentä kaarta, ja sellaisena se pysyi, katkaistuna ja tuolta osuudelta käyttämättömänä, neljä vuosisataa. Kaupunki eli rikkinäisen akveduktinsa kanssa kokonaisia sukupolvia pystymättä korjaamaan sitä.
Jälleenrakennus tuli noin vuonna 1484 Isabella Katolisen käskystä, ja se tehtiin roomalaista linjausta tarkasti kunnioittaen. Kun katsot tuon kohdan kaaria tarkkaan, näet hieman erilaisen kivenhakkuun ja hiukan säännöllisemmät kvaaderit: se on 1400-luvun osa, ja sen erottaminen on paras leikki, jonka muistomerkki tarjoaa.
Ylhäällä, keskikohdan yläpuolella, on kaksi tyhjää syvennystä, joissa oli alun perin pronssinen kirjoitus; sen kirjaimet oli upotettu reikiin, jotka näkyvät yhä. Kirjoitus katosi, ja sen mukana katosi rakennuttajan nimi: siksi tarkka ajoitus on yhä päätelmä eikä tosiasia.
Älä ohita
Ei pisaraakaan laastia
Yli kaksikymmentätuhatta graniittikvaaderia kuivina ladottuina, oman painonsa varassa. Niin jo lähes kaksituhatta vuotta.
Rikki neljä vuosisataa
Vuonna 1072 tehty hyökkäys kaatoi noin kolmekymmentä kaarta. Isabella Katolinen rakennutti sen uudelleen noin vuonna 1484 roomalaista linjausta kunnioittaen.
Toiminnassa 1900-luvulle asti
Se ei ole säilynyt raunio: se toi kaupunkiin vettä vuoteen 1973 asti, lähes yhdeksäntoista vuosisataa rakentamisensa jälkeen.
Kadonnut kirjoitus
Ylimmissä syvennyksissä oli pronssikirjaimia, jotka katosivat. Niiden mukana katosi rakennuttajan nimi.
Miten se sopii Segovian-vierailuusi
Akvedukti on Plaza del Azoguejo -aukiolla, joka on kaupungin sisäänkäynti, kun tulet asemalta tai pysäköintialueilta. Se on kirjaimellisesti ensimmäinen asia, jonka näet, ja siitä alkaa nousu kohti katedraalia ja Alcázaria.
Kierrä se ennen kuin nouset ylös. Aukiolta hahmotat korkeuden; sivuportailta, jotka nousevat Postigolle, näet kaksikerroksisen kaaririvistön perspektiivissä; ja ylhäältä, kanavan tasolta, ymmärrät kaltevuuden ja sen, mistä vesi kulki. Ne ovat kolme eri näkymää, ja kaikki kolme ovat ilmaisia.
Paras hetki on aamunkoitto tai iltahämärä, kun matalalta tuleva valo korostaa kivilohkareiden väliset saumat ja näet, että ne ovat kuivia. Keskipäivällä kivi latistuu ja suuri osa vaikutelmasta katoaa.
Usein kysytyt kysymykset
Entä se legenda, että paholainen rakensi sen?
Kerrotaan, että eräs vedenkantajatyttö, joka oli kyllästynyt kantamaan ruukkuja ylämäkeen, lupasi sielunsa paholaiselle, jos tämä toisi veden perille ennen aamunkoittoa. Paholainen pystytti kaaret yhdessä yössä, mutta kukon ensimmäisen kiekaisun hetkellä häneltä puuttui yksi kivi, joten tyttö pelasti sielunsa… ja Segovia sai pitää akveduktin. Siksi moni kutsuu sitä myös Paholaisen sillaksi.
