Se tunnetaan Irlantilaisten kollegiona, koska se koulutti lähes sadan vuoden ajan vuodesta 1838 alkaen Irlannista tulleita pappisseminaarilaisia, mutta sen oikea nimi on Colegio Mayor de Santiago Apóstol, ja sen perusti vuonna 1519 arkkipiispa Alonso de Fonseca. Sen patio on luultavasti Salamancan puhtain renessanssitila, ja sen suunnitteli Diego de Siloé, yksi Espanjan renessanssin suurista.
Siloén patio
Patio on rakennuksen pääteos: kaksi kerrosta pylväiden varaan rakennettuja kaarikäytäviä, alakerrassa puoliympyräkaaret ja yläkerrassa matalammat kaaret, kaarten välisissä pinnoissa medaljongit ja niin harkitut mittasuhteet, että kokonaisuus välittää rauhaa, johon mikään muu kaupungin tila ei yllä.
Diego de Siloé oli työskennellyt Italiassa ja toi mukanaan paljon oikeaoppisemman klassismin kuin Salamancassa vallinnut koristeellinen plateresko-tyyli. Täällä ei ole koristeiden ylitäyteisyyttä: on järjestystä, rytmiä ja pidättyvyyttä, ja eron huomaat heti sisään astuessasi.
Kappelissa on Alonso Berruguetten, Espanjan renessanssin tärkeimmän kuvanveistäjän, alttaritaulu, jonka maalauksissa ja veistoksissa on huomattavaa ilmaisuvoimaa. Se on ensiluokkainen teos, jota hyvin harva yhdistää tähän rakennukseen.
Neljä suurkollegiota ja miksi niillä oli merkitystä
Salamancassa oli neljä suurkollegiota, laitoksia, joilla oli omat tulot, säännöt ja itsehallinto ja jotka valitsivat hyvin pienen joukon stipendiaatteja ja antoivat heille asunnon, ylläpidon ja elinikäisen suhdeverkoston. Tämä oli yksi niistä, San Bartolomén, Cuencan ja Oviedon ohella.
Näistä kollegioista tulivat vuosisatojen ajan piispat, kuninkaallisten oikeusistuinten tuomarit ja Kastilian hallinnon korkeat virkamiehet. Suurkollegion jäsenyys merkitsi turvattua tulevaisuutta, ja järjestelmästä tuli lopulta niin suljettu ja sisäsiittoinen, että kruunu uudisti sen 1700-luvulla.
Nimi Irlantilaisten kollegio on paljon myöhäisempi: 1800-luvulla rakennukseen otettiin irlantilaisia katolisia opiskelijoita, jotka eivät voineet opiskella kotimaassaan brittiläisten rangaistuslakien vuoksi. Tämä käyttö jatkui pitkälle 1900-luvulle, ja juuri se jäi rakennukseen paikallisessa muistissa.
Älä ohita
Pation suunnitteli Siloé
Italiasta tuotua oikeaoppista klassismia ilman vallitsevan plateresko-tyylin koristeellista ylitäyteisyyttä. Sen huomaa sisään astuessa.
Berruguetten alttaritaulu
Kappelissa, Espanjan renessanssin tärkeimmän kuvanveistäjän teos. Hyvin harva yhdistää sen tähän rakennukseen.
Yksi neljästä suurkollegiosta
Laitoksia, joilla oli omat tulot ja säännöt ja joista tuli piispoja ja korkeita virkamiehiä. Järjestelmä uudistettiin lopulta sisäsiittoisuutensa vuoksi.
Irlantilaiset tulivat myöhemmin
1800-luvulla se otti vastaan katolisia opiskelijoita, jotka eivät voineet opiskella Irlannissa brittiläisten rangaistuslakien vuoksi.
Miten se sopii Salamancan-vierailuusi
Se on vanhankaupungin luoteisreunalla, kymmenen minuutin päässä Plaza Mayor -aukiolta ja viiden minuutin päässä Palacio de Monterrey -palatsista. Se on historiallisen keskustan hiljaisinta aluetta, ja rakennukseen tulee vain murto-osa niistä vierailijoista, jotka käyvät yliopistokokonaisuudessa.
Nykyään se kuuluu Salamancan yliopistolle, joka käyttää sitä asuntolana ja kansainvälisten kurssien tiloina, ja patioon ja kappeliin pääsee aukioloaikoina. Pääsymaksu on edullinen, ja vierailuun kuluu puoli tuntia.
Tämä pysähdys palkitsee sen, joka on jo nähnyt ilmeisimmän ja haluaa jotain enemmän. Ylitäyteisen plateresko-tyylin täyttämän aamupäivän jälkeen tämä patio on lepoa silmille, ja juuri siksi se kannattaa jättää loppuun eikä tehdä alussa.
Usein kysytyt kysymykset
Mitkä olivat ne neljä colegios mayores -kollegiota?
Katso, ne olivat eliitin eliittiä. Vanhimman, San Bartolomén, perusti vuonna 1401 piispa Diego de Anaya; sitten tulivat Cuencan ja Oviedon kollegiot ja tämä, Santiagon eli Fonsecan kollegio, vasta vuonna 1519. Vain neljä koko kaupungissa, stipendeineen, tuloineen ja etuoikeuksineen: niistä yhteen pääseminen ei ollut vain opiskelua, se oli melkein lipun ostamista valtaan.
Entä mitä kollegion kappeli kätkee?
Aarteen, jota tuskin kukaan etsii: pääalttarin alttaritaulun veisti Alonso Berruguete noin vuonna 1529, ja Berruguete on monien mielestä Espanjan renessanssin paras kuvanveistäjä, taidemaalarin poika, joka oppi Italiassa katselemalla Michelangeloa. Se, että opiskelijakollegiolla oli tällainen alttaritaulu, kertoo, kuinka paljon rahaa ja makua don Alonso de Fonsecalla oli. Jos pääset kurkistamaan, älä jätä väliin.
