Puiden reunustama rantakatu, jossa meri melkein koskettaa jalkojasi, ja paras paikka alkaa ymmärtää Palmaa: vuosisatojen ajan kaupunki eli selkä saareen ja kasvot tähän veteen päin. Tästä saapuivat vehnä, öljy, silkki, koralli ja uutiset koko maailmasta.
Kaupunki, joka katsoi merelle, ei pelloille
Palma ei kasvanut maataloutensa vaan sijaintinsa varassa: satama keskellä läntistä Välimerta, reitillä Iberian niemimaan, Pohjois-Afrikan ja Italian välillä. Tämä maantieteellinen tosiasia selittää kaiken muun, arkkitehtuuri mukaan lukien.
Kauppiaat, jotka panivat omaisuutensa alttiiksi laivan mukana, rakensivat kaupungin kauneimmat kivirakennukset. Lonja, Consolat de Mar ja suuri osa vanhankaupungin palatseista ovat meren rahaa, josta on tullut gotiikkaa.
Ja kierto toistui kuusi vuosisataa myöhemmin toisen tuotteen myötä. Kun matkailu lähti nousuun 1900-luvun alussa, rikkauden toi jälleen meri, ja jälleen se muuttui arkkitehtuuriksi: tällä kertaa modernistiseksi, värikkäine keramiikkoineen ja julkisivuineen, jotka näyttävät sulavan auringossa.
Rantakatu valloitettiin mereltä
Vielä vähän yli vuosisata sitten Palma oli suljettuna renessanssimuuriensa sisään, ja muurit putosivat pystysuoraan veteen. Rantakatua ei ollut: oli muuri, ja aallot löivät sitä vasten.
Purkaminen alkoi vuonna 1902 osana yleistä muurien purkamisen aaltoa, joka kulki espanjalaisten kaupunkien läpi, ja rantaviiva valmistui vähitellen täytöillä. Toisin sanoen täällä kävellessäsi kuljet kirjaimellisesti siellä, missä ennen oli pelkkää merta.
Muureista on säilynyt Dalt Murada -muurikäytävä, joka kruunaa vanhankaupungin reunan katedraalin vieressä ja jonka harjaa pitkin voit kävellä. Se on ainoa tapa saada käsitys siitä, kuinka korkealle muuri todella kohosi veden yläpuolelle.
Länteen päin, taivasta vasten, näkyvät Es Jonquet -korttelin myllyt; kortteli on vanha kalastajien asuinalue kumpareen päällä. Myllyt jauhoivat viljaa, joka saapui juuri tämän sataman kautta: meren kaupunki tiivistettynä postikorttiin.
Älä ohita
Palma eli kasvot merelle
Tästä saapuivat vehnä, öljy, silkki, koralli ja uutiset. Kaupungin gotiikka on meren rahaa.
Rantakatu on vallattua maata
Vuoteen 1902 asti muuri putosi pystysuoraan veteen. Se purettiin ja tilalle tehtiin täyttö: kävelet siellä, missä oli aaltoja.
Dalt Murada
Ainoa säilynyt renessanssimuurin osuus, katedraalin vieressä, ja sen harjaa pitkin voit kävellä.
Myllyt lännessä
Es Jonquet, kalastajien kortteli kumpareella. Myllyt jauhoivat viljaa, joka saapui tämän sataman kautta.
Miten se sopii Palman-vierailuusi
Se on luonteva lähtöpiste Lonjan ja Bornin alueen kierrokselle. Täältä pääset viidessä minuutissa Lonjaan, Consolat de Mar -rakennukseen ja ylämäkeen Paseo del Born -bulevardille.
Toiseen suuntaan se yhdistyy S'Hort del Rei -puutarhaan, katedraaliin ja Parc de la Mar -puistoon, joten se toimii saranana Palman kahden monumenttialueen välillä.
Rantakadulla on puiden varjoa ja penkkejä, mikä on kesällä tärkeää. Ja auringonlaskun aikaan, kun aurinko laskee sataman ja mastojen ylle, se on yksi kaupungin parhaista paikoista olla tekemättä mitään.
Usein kysytyt kysymykset
Tiesitkö, että tämä rantakatu on voitettu mereltä?
Vielä vähän yli sata vuotta sitten Palma oli suljettuna renessanssiaikaisten muuriensa sisään, ja muurit putosivat pystysuoraan veteen. Niitä alettiin purkaa vuonna 1902, ja rantabulevardi valmistui vähitellen täytemaan varaan, joten kävelet siellä, missä ennen oli vain aaltoja. Muurien ympäröimästä kaupungista on säilynyt Dalt Murada -muurikäytävän osuus katedraalin vieressä.
Entä nuo myllyt, jotka näkyvät länteen päin?
Se on Es Jonquet, vanha kalastajakortteli kukkulalla, ja siellä kourallinen kunnostettuja jauhomyllyjä, jotka piirtyvät taivasta vasten. Ne jauhoivat viljaa, joka saapui juuri tämän sataman kautta: meren kaupunki tiivistettynä yhteen postikorttiin.
