Monien mielestä se on Alicanten kaunein aukio: suihkulähteen vesi solisee, satavuotiaiden fiikusten lehdet liikkuvat ylhäällä ja joku lintu pitää meteliä. Kesällä se on keskustan viilein nurkkaus. Ja tuskin yksikään alicantelainen kutsuu sitä sen nimellä.
Postiaukio
Virallisesti aukio kantaa Gabriel Mirón nimeä. Hän oli Alicantessa vuonna 1879 syntynyt kirjailija ja yksi espanjalaisen kirjallisuuden suurista, joka tunnetaan hienovaraisesta proosastaan ja siitä, että hän kuvasi tämän seudun valoa ja maisemia kuin ei kukaan muu.
Hänen tunnetuimmat romaaninsa, ”Nuestro Padre San Daniel” ja ”El obispo leproso”, sijoittuvat keksittyyn Oleza-nimiseen kaupunkiin, joka todellisuudessa on aivan lähellä sijaitseva Orihuela. Hän oli novecentismon, kieltä kaikkein huolellisimmin vaalineen kirjailijasukupolven, suurimpia nimiä.
Mutta alicantelaisille tämä on Plaza de Correos eli postiaukio sen valtavan posti- ja lennätinrakennuksen mukaan, joka on hallinnut aukiota jo vuosisadan. Aukiolla on ollut aikojen kuluessa useita nimiä sen mukaan, mistä poliittiset tuulet puhalsivat, eikä kansan suussa ole välitetty yhdestäkään niistä.
La Aguadora ja fiikukset
Keskellä on Fuente de la Aguadora eli vedenkantajattaren suihkulähde: pronssinen nainen, joka pitelee ruukkua ja jonka alicantelainen kuvanveistäjä Vicente Bañuls muovaili vuonna 1918. Se on niitä teoksia, joita täkäläiset ovat nähneet koko ikänsä kyllästymättä niihin koskaan.
Hahmo ei ole mikä tahansa koriste: se edustaa ammattia, joka täytti kadut ennen kuin taloissa oli juoksevaa vettä. Vedenkantajattaret veivät raikasta vettä julkisista suihkulähteistä koteihin, ovelta ovelle, varsinkin kuumina kesinä.
Fiikukset ovat satavuotiaita jättiläisiä, jotka on suojeltu monumentaalipuina, ja ne kuuluvat samaan sukuun kuin Parque de Canalejas -puiston puut. Juuri ne tekevät aukiosta keskustan viileimmän paikan keskellä elokuuta.
Kokonaisuus – juokseva vesi, tiheä varjo ja penkit – luo todellisen mikroilmaston. Tämä on harvoja välimerellisen kaupungin aukioita, joilla kesällä keskipäivällä on hyvä olla ilman muuta apua kuin kasvillisuus.
Älä ohita
Kukaan ei kutsu sitä nimeltä
Alicantelaisille se on Plaza de Correos sen rakennuksen mukaan, joka on hallinnut aukiota jo vuosisadan.
Gabriel Miró
Alicantelainen kirjailija, syntynyt vuonna 1879, novecentismon edustaja, joka kuvasi tämän seudun valoa kuin ei kukaan muu.
La Aguadora
Vicente Bañulsin teos, 1918. Se kuvaa todellista ammattia: veden kantamista suihkulähteiltä koteihin, ovelta ovelle.
Viilein nurkkaus
Suojellut satavuotiaat fiikukset ja juokseva vesi: todellinen mikroilmasto keskellä elokuuta.
Miten se sopii Alicanten-vierailuusi
Aukio on keskustassa Rambla de Méndez Núñez -kadun ja Parque de Canalejas -puiston välissä, joten kuljet sen kautta liikkuessasi kaupungissa.
Pysähdys on lyhyt, kymmenen minuuttia, mutta niitä kaikkein tervetulleimpia: istu penkille varjoon ja kuuntele veden ääntä. Juuri sitä varten aukio on.
Ympärillä on paljon ravintoloita terasseineen, ja aukio toimii hyvin kohtaamispaikkana. Kesällä se on paras mahdollinen tauko kohteiden välillä.
Usein kysytyt kysymykset
Mitä Gabriel Miró kirjoitti?
Romaaneja, joiden proosa on niin huoliteltua, että sitä lukee melkein kuin runoutta. Kuuluisimmat, ”Nuestro Padre San Daniel” ja ”El obispo leproso”, sijoittuvat keksittyyn kaupunkiin, Olezaan, joka on todellisuudessa Orihuela tässä aivan lähellä. Hän oli yksi espanjalaisen novecentismon suurista, sen kirjailijasukupolven, joka vaali muotoa kaikkein huolellisimmin. Hän kuoli Madridissa vuonna 1930, vain viisikymmentäyksivuotiaana, kun hänellä oli vielä valtavasti kirjoitettavaa.
Mikä oli vedenkantajatar?
Suihkulähteen nainen ei ole mikä tahansa koriste: hän edustaa ammattia, joka täytti kadut ennen kuin taloissa oli juoksevaa vettä. Vedenkantajattaret kulkivat ruukku olallaan ja kantoivat raikasta vettä julkisista suihkulähteistä asuntoihin ovelta ovelle, varsinkin täkäläisinä helteisinä kesinä. Kun Bañuls veisti hänet, Alicantessa oli vielä ihmisiä, jotka elättivät itsensä sillä. Siksi vanhukset katsovat häntä niin hellästi.
